Laillinen kartelli parantaisi viljantuottajien kilpailukykyä
Tuottajaorganisaatio on yksi keino hakea parannusta viljantuotannon heikkoon kannattavuuteen.Tilaajalle
Tuottajaorganisaatio voi tehdä jäsentensä puolesta sopimuksia sadon myymisestä. Kuva: Johannes TervoTuottajaorganisaatiot ovat suomalaisille viljelijöille vielä tuntematon tapa tehdä yhteistyötä, vaikka se on EU:ssa ollut mahdollista jo kauan.
Tuottajaorganisaatiota voi kutsua ”lailliseksi kartelliksi”. Toiminnan hyväksyy hakemuksesta Ruokavirasto ja näin organisaatio saa jäsentensä puolesta neuvotella hinnoista ja tuotantoehdoista.
Suomessa on toistaiseksi vain yhdeksän tuottajaorganisaatiota eikä tässä joukossa ole yhtään viljapuolen toimijaa.
MTK:n Tuotto-hankkeen tavoitteena on korjata asia. Viljantuotannon kannattavuus on tuotantosuunnista kaikkein heikoin, joten vilja jos mikä tarvitsee yhteistyötä pärjätäkseen markkinoilla, kertoo hankepäällikkö Taru Antikainen.
Tuottajaorganisaatio
Hyväksyntä tuottajaorganisaatioksi haetaan Ruokavirastolta.
Perustettu tuottajajäsentensä aloitteesta.
Oltava rekisteröity yhteisö (esim. yritys tai osuuskunta).
Vähintään viisi tuottajajäsentä tai vaihtoehtoisesti kaupan pidetyn tuotannon arvo vähintään 500 000 euroa. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation täytettävä molemmat edellytykset.
Säännöt oltava jäsenten keskenään sopimat ja vahvistamat.
Tuottajajärjestöt liittoineen ja yhdistyksineen eivät ole EU-säädösten tarkoittamia tuottajaorganisaatioita.
Suomalaiset viljatilat ovat melko pieniä ja sijaitsevat ympäri maata. Viljelijän on yksin lähes mahdotonta päästä sellaisiin toimitusmääriin, joita kotimaiset saatika ulkomaiset ostajat edellyttävät, Antikainen sanoo.
”Ostajille on mielekästä keskittää ostoja ja toimia mahdollisimman harvan myyjän kanssa.”
Tuottajille yhteistyö luo myös aikaisempaa tasavertaisemmat lähtökohdat neuvotteluille.
”Viljantuotannossa tuottajaorganisaatio voi tehdä jäsentensä puolesta sopimuksia sadon myymisestä markkinoilla ja saada keskitetyllä tarjonnalla hintaa korkeammaksi kuin jos kukin tuottaja myisi satonsa yksin.”
Tuottajajäsen tekee tuottajaorganisaationsa kanssa sopimuksen siitä, kuinka iso osa tuotannosta eli kauppaerästä on toimitettava organisaatiolla. Yleistä koko tuotantoa koskevaa toimitusvelvoitetta ei ole.
Sopimusehdoissa määritellään sanktiot, jotka jäsen on velvoitettu maksamaan tuottajaorganisaatiolle jättäessään kauppaerän toimittamatta.
”Tuottajaorganisaation jäsenen on ymmärrettävä, että markkinoissa on aina riskinsä, joihin on vain sopeuduttava. Aina ei voida onnistua tekemään kauppoja ylimmillä hinnoilla, mutta suuret määrät ja paremmat sopimusehdot takaavat keskivertoa korkeammat hinnat pitkällä aikavälillä”, Antikainen sanoo.
Yhdessä toimiminen voi Antikaisen mukaan parantaa kannattavuuden lisäksi tuotannon suunnitelmallisuutta ja tehokkuutta.
”Tuottajaorganisaatiolla on oltava selkeä laillinen rakenne ja säännöt, joiden pohjalle rakentaa toimintaa.”
Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että ostajat hyväksyvät tuottajaorganisaation neuvottelu- ja sopimuskumppaniksi.
Kyse on myös siitä, että jäsenet tietävät, mitä organisaatio tekee ja mihin he itse ja organisaatio ovat sitoutuneet ja millä ehdoilla. Tuottajaorganisaatiossa jäsenillä on hyvät tiedot siitäkin, miten yritystä johdetaan ja miten päätöksiä tehdään.
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Hyväksytyt tuottajaorganisaatiot
Suomessa toimii yhdeksän Ruokaviraston hyväksymää tuottajaorganisaatiota:
Andelslaget Närpes Grönsaker
Kieku Oy
Leppävirran Marja Osuuskunta
Lounais-Suomen Lampurit ry
Milkenture Oy
Potwell Oy
Suomen Lammasosuuskunta
Vihannes-Laitila Oy
Ålands Trädgårdshall Andelslag
- Osaston luetuimmat
