Tilalla on päästy hyviin tuloksiin propionihappopohjaisilla säilöntäaineilla, kertoo Antti Yli-Hynnilä. Kuva: Taina Renkola
Murskeviljan homemyrkyt yleistyvä ongelma karjatiloilla
Tuoreviljan aflatoksiinia ei ole pidetty Suomen leveyksillä ongelmana. Nyt tilanne näyttää muuttuneen.TilaajalleKuortane
Maidontuottaja Antti Yli-Hynnilä sekä asiantuntijat Sami Saarikettu ja Sari Perälä toteavat viljan käsituntumalla sopivan kosteaksi. Kuva: Taina RenkolaMyrkyllistä aflatoksiinia ei pysty ihmisaistein rehusta havaitsemaan. Se kulkeutuu maitoon ja johtaa maidon vastaanottokieltoon.
”Tappiot muodostuvat nopeasti suuriksi. On mahdollista, että koko siilollinen viljaa on ruokintaan kelpaamatonta”, sanoo tuotekehitys- ja säilöntäasiantuntija Arja Seppälä Eastmanilta.
Aflatoksiinia on löytynyt murskeviljasta viime syksynä usealla tilalla.
”Kaikkiin tapauksiin liittyy virheitä säilönnässä”, selvittää Seppälä.
Seppälän mukaan murskeviljaa säilötään todella usein suosituksia kuivempana. Taustalla vaikuttavia syitä ovat ilmastonmuutos, tilakoon kasvu sekä puinnin ja murskauksen siirtyminen urakoitsijoille.
”Olemme päivittäneet säilöntäohjeita. Kosteudeltaan alle 30 prosenttisen kuivemman viljan murskesäilöntä vaatii useassa vaiheessa enemmän huolellisuutta kuin perinteinen kostea vilja”, sanoo Seppälä.
”Tappiot muodostuvat nopeasti suuriksi.”
Kuortaneen Mäyryssä Yli-Hynnilän kahden robotin lypsykarjatilalla murskeviljan ongelmat on vältetty tarkkuudella. Maatalousyhtymän osakkaina ovat Antti Yli-Hynnilä ja Mervi ja Jorma Yli-Hynnilä. Antti Yli-Hynnilä on myös mukana yrityksessä, joka urakoi rehuntekoa ja lietteenajoa.
”Kantapään kautta on opittu monta asiaa. Meillä on päädytty tekemään rehut itse. Se maksaa työresurssina ja konekustannuksina, mutta siten saadaan valvottua rehun laatua parhaiten. Kannattavuus tulee sitä kautta, kun karjan ruokinta pysyy tasaisesti laadukkaana”, sanoo Antti Yli-Hynnilä.
Tilalla on päästy hyviin tuloksiin propionihappopohjaisilla säilöntäaineilla. Mylläysvaiheessa happoa pitää laittaa riittävästi, Yli-Hynnilä korostaa. Oikean määrän arvioiminen vaatii viljan kosteuden seurantaa.
”Puintipäivän aikana kosteus vaihtelee merkittävästi. Myös esimerkiksi vesisateiden vaikutus viljan happopitoisuuteen siilossa pitää huomioida”, Yli-Hynnilä sanoo.
Siilon huolellinen peittely on tärkeää.
”Tuntuu, että nykymuovit ovat aiempaa heikompaa tekoa. Sulku varmistetaan käyttämällä reuna- ja pohjamuovia, ja laittamalla hyvät painot päälle. On hyvä huomata, että tuoreesta betonista voi nousta homehtumista aiheuttavaa kosteutta siiloon.”
Näytteitä siilosta otetaan avattaessa ja säännöllisesti kuukausittain siilon edetessä.
Yli-Hynnilä muistuttaa murskeviljan käsittelyn hygienian merkityksestä:
”Pitää miettiä miten vilja välivarastoidaan ja mihin kuormataan. Epäpuhtauksia ei saa mennä mukaan. Sitä vältetään myös leikkaamalla siilosta tasaisesti tarvittu määrä, ei pemistellä sitä turhia.”
Tilakoon suurentuessa urakoitsijoiden käyttö lisääntyy. Puinnin ja murskaamisen aikataulutus eri urakoitsijoiden kanssa viljan laadun kannalta parhaalla tavalla voi olla haaste.
”Myllyurakoitsijan vinkki on, että kannattaa suosia kasvuajaltaan erilaisia lajikkeita kuin valtaosa asiakaskunnasta, se tasaa ruuhkaisinta puintiaikaa”, Yli-Hynnilä mainitsee.
Kostean viljan puinti tuo puimurille haasteita.
”Se tietää puintitappiota, kun raskaampaa ja tihkeämpää jyvää puidaan. Kone on kovilla, sillä se on suunniteltu kuivan viljan puimiseen”, Yli-Hynnilä toteaa.
Murskeviljasta on otettava näytteitä säännöllisesti, kuukausittain, hometoksiinien havaitsemiseksi. Kuva: Taina RenkolaMärkä syksy lisää homemyrkyn muodostumisen riskiä.
”Mykotoksiinia voi muodostua jo lakoontuneeseen viljaan”, huomauttaa asiakkuuspäällikkö Sami Saarikettu Eastmanilta.
Myös liian pitkä viive puinnin ja murskaamisen välillä kasvattaa riskiä.
”Viive saa olla yksi–kaksi vuorokautta, ei sitä pidempään”, Saarikettu jatkaa.
Kasvukauden muutkin stressitekijät, kuten kuivuus tai tautipaine, altistavat viljoja hometoksiinien muodostumiselle, muistuttaa Osuuskunta Maitosuomen säilörehuasiantuntija Sari Perälä.
”Tiloilla, joilla aflatoksiinia on havaittu, toistuu sama ongelma. Säilöntäaineen tarve on arvioitu väärin suhteessa kuiva-aineeseen. Viljan kosteutta pitää seurata olosuhteiden muuttuessa. Ei voida vain tehdä tuntumalla tai kuten ennenkin”, Perälä toteaa.
Toinen yhteinen tekijä on se, että murskeviljaerän käyttö on aloitettu liian nopeasti säilönnän jälkeen.
”Tällöin vilja lähtee lämpenemään, mikä luo hometoksiineille otollisen ympäristön. Säilöntäprosessi vaatii aikaa”, Perälä sanoo.
Perusohjeena voidaan Saariketun mukaan pitää sitä, että viljan kosteuden ollessa noin 25–30 prosenttia siilo pysyy kiinni kuukauden.
”Jos vilja on tätä kuivempaa, on syytä pitää siilo kiinni jopa kaksi kuukautta.”
Myös siilon koko on ratkaiseva tekijä, se pitää mitoittaa karjakokoon.
”Jos murskevilja tehdään liian isoihin siiloihin, syöttötahti on hidas ja siilo on liian kauan auki. Riskiä kannattaa myös hajauttaa säilömällä vuoden viljat useampaan siiloon”, neuvoo Perälä.
”Pitää miettiä miten vilja välivarastoidaan ja mihin kuormataan. Epäpuhtauksia ei saa mennä mukaan”, huomauttaa Antti Yli-Hynnilä. Kuva: Taina RenkolaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
