
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottajajärjestöjen pyynnöstä laatima maatalouden vähähiilisyystiekartta on erinomainen.
Jo vuonna 2020 julkaistu maatalouden ilmastotiekartta oli uraauurtava. On harmillista, että se ei ole vielä kovin paljoa vaikuttanut maatalouspolitiikkaan viime vuosina.
Nyt alkaakin uuden tiekartan vaikein vaihe. MTK:n ja SLC:n täytyy saada koko jäsenkuntansa ottamaan tiekartta omakseen ja lisäksi täytyy vakuuttaa kaikki eduskuntapuolueet tiekartan tärkeydestä.
Projekti ei tule olemaan helppo, sillä se vaatii vielä monella viljelijällä, poliitikolla ja maatalouden taustavaikuttajalla isoa muutosta ajattelutavoissa.
Viestin viemistä ei helpota viime vuosina julkisessa keskustelussa niin Suomessa kuin muualla Euroopassa lentoon lähtenyt populismi, jossa ilman faktaperusteita huoltovarmuus ja ilmastotoimet on asetettu vastakkain.
On väitetty, että Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan laittoi pisteen ilmastotoimille. Asiahan on mieluummin juuri päinvastoin. Nyt tarvitaan kaikilta osa-alueiltaan kestävää ruuantuotantoa enemmän kuin vuosikymmeniin.
Viljelijäjärjestöillä on onneksi tähän keskusteluun nyt painava sana sanottavanaan ja valmis tiekartta kädessään. Heidän sanomana viestiä todennäköisesti myös kuunnellaan.
Ilmastotoimet tukevat ruuantuotantoa ja Suomen huoltovarmuutta. Julkista rahaa täytyy ohjata maatalouden ilmastotoimiin nykyistä selvästi enemmän. Myös markkinat on saatava mukaan rahoittamaan toimenpiteitä.
MTK:n on nyt pidettävä kiinni tavoitteestaan muuttaa tukien kohdennusta.
Moni viljelijä on jo lähtenyt tekemään ilmastotoimia. Se on esimerkiksi uudenlaisia viljelymenetelmiä, monipuolisia viljelykiertoja, energian säästöä, biokaasua, suorakylvöä, kevennettyä muokkausta, ravinnekierrätystä ja typen biologista sidontaa.
Tällaisia viljelijöitä haastatellessa heistä on ollut nähtävissä kuinka työhön on saatu uutta energiaa uusista toimintatavoista. Kannattavuuskin on voinut jo kohentua.
Myös yritykset ovat kantaneet vastuuta ilmastokysymyksissä. Valtaosalla suurista ruokataloista niin kotieläin kuin kasvipuolella on omat strategiansa ja tavoitteensa ilmastoystävälliseen tuotantoon.
MTK:n on nyt pidettävä kiinni tavoitteestaan muuttaa tukien kohdennusta. Kun rahan kohdentamistarve pinta-alatuista ilmastotoimiin on nyt selkeästi ilmaistu viljelijöiden tahtona, ei siitä pidä enää perääntyä.
Tutkijat ovat kehottaneet samaa jo pidemmän aikaa.
Järjestö vienee viestiä myös Brysseliin. Muiden maiden viljelijäjärjestöt ovat varmasti myös tiekartasta kiinnostuneita.
Ehkä seuraava cap-uudistus olisi siten oikea maatalouspolitiikan uudistus ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen ja pelkän lisäbyrokratian näpertelyn sijaan tukien kohdentamista uudistettaisiin aidosti koko EU:ssa.
Eväät tähän löytyy tuottajien tiekartasta.