Suomalaisella broilerilla eteläamerikkalaista soijaa pienempi hiilijalanjälki

Broilerin hiilijalanjälki on eläinproteiinien muodoista ehdottomasti pienin.

Nykyisellään broilerin hiilijalanjälki on kilpailukykyinen jopa joidenkin kasviproteiinien kanssa. Hiilijalanjälkeen liittyvistä tuloksista kertoi BroilerNet-hankkeeseen liittyneessä webinaarissa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilkka Leinonen.

”Suomalainen broileri on onnistunut pienentämään hiilijalanjälkeään”, Leinonen kertoo.

Suurin osa broilerin ilmastovaikutuksista tulee rehusta. Rehunkäytön tehokkuus on nopeakasvuisilla roduilla suurempi.

Eteläamerikkalaisen soijan päästöt ovat jopa broileria suuremmat. Jos verrokkina taas on eurooppalainen soija, soijan päästöt ovat pienemmät.

Toisaalta broilereiden nopeakasvuisuuteen liittyy hyvinvointiriskejä, minkä takia osa Euroopan maista on rajoittanut niiden käyttöä. Norja on luopumassa nopeakasvuisista hybrideistä kokonaan.

Suomalainen tapa kasvattaa broilereita on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen.

13 maan käytäntöjä vertaillut BroilerNet-hanke nosti esiin maiden välisiä eroja.

Jo se, että saman pöydän ääreen saadaan koko ketju Suomen tavoin tuottajista teurastamoihin, on monissa maissa liki mahdottomuus.

Suomi on vertailumaista ainoa maa, joka ei harvenna parviaan, kertoo siipikarja-asiantuntija Katariina Latva Suomen Siipikarjaliitosta.

Suomi on myös ainoa, jossa tuotantopolvea ei lääkitä alan yhteisellä sopimuksella. Kaikki toteuttavat samaa, kansallista tuotantotapaa.

Lääkitys on tarvittaessa sallittu, mutta kasvatuksessa on keskitytty rutiininomaisen mikrobilääkityksen sijaan tautisuojauksen tehostamiseen.

Hankkeessa suomalaisista ratkaisuista palkittiin vesikiertoisen lämmityksen toteutus uusiutuvaa energiaa hyödyntäen.

Broilerintuottajat kokivat hankkeen innostavana, mutta olisivat toivoneet vielä lisää keskustelua eri maiden tuottajien välille. Haasteena oli osin kielimuuri.

Hidaskasvuisemmilla hybrideillä on keskimäärin vähemmän jalkaongelmia. Tuiskulan tilalla Siuntiossa käytössä on hidaskasvuinen Rustic Gold -hybridi. Kuva: Kimmo Haimi

Italia nousi esiin aurinkopaneelien käytöllä. Saksalainen käytäntö taas on biokaasutuotanto broileritiloilla.

Ruotsalaiset voittivat oman kategoriansa lintujen jalkapohjapisteytyksellä. Pisteytyksen avulla seurataan jalkojen kuntoa.

Mitä etelämmäs maissa mentiin, sitä enemmän tilojen haasteena on viilennys, Lehtilä sanoo.

Suomessa omaleimaista on suuri vaihtelu: Vaikka ulkona olisi 35 astetta pakkasta tai saman verran hellettä, kaikissa tilanteissa on pystyttävä toimimaan.

Antibioottien käytön vähentäminen ja lintuinfluenssan kanssa pärjääminen olivat myös vahvoja teemoja.

Yksi hyvä käytäntö oli, että tiloilla on käytössä osastokohtaiset, värikoodatut työvälineet. Hyvin maltillisen hintainen mutta toimiva toimiva bioturvallisuusratkaisu, Lehtilä kertoo.

Jokaisesta maasta on mukana hankepari, joka Suomen osalta on Siipikarjaliitto yhdessä Helsingin yliopiston kanssa.

Hanketta hallinnoi Ruotsin maatalousyliopisto SLU.

Hankkeen verkkosivut löydät täältä.

Oikaisu 2.6. klo 12:36: Tarkennettu lääkitystä koskevaa kohtaa.