Viljan homemyrkkyjen hallintaan ei ole yhtä viisastenkiveä, tutkija suosittaa malttia ja tarkkuutta joka työvaiheeseen

Kaurassa on tänä vuonna paikoin erittäin korkeita hometoksiinipitoisuuksia. Tilannetta voi verrata jopa vuosien 2016 ja 17 tilanteeseen, erikoistutkija Veli Hietaniemi Luonnonvarakeskuksesta toteaa.

Hietaniemi kehottaa nyt malttiin ja tarkkuuteen joka työvaiheessa.

Kovin lakoiset kasvustot kannattaa puida erikseen eikä yhdistää niitä parempien kasvustojen eriin. Hyvä vaihtoehto voi olla sekin, että kasvusto murskataan maahan.

Sateen ja yökosteuden jälkeen pitäisi malttaa odottaa, että kasvusto ehtii kuivua. Kostean kasvuston puinti lisää homemyrkkyriskiä.

Työketju pitäisi saada suunniteltua niin, ettei viljaa jouduta seisottamaan kärryssä vaan se saadaan nopeasti kuivuriin, Hietaniemi toteaa.

Kuivurissa viljaa kannattaa pyörittää huolella ja ajan kanssa, jotta kevyet jyvät ja roskat saadaan esipuhdistajien ja seulojen avulla pois. Kevyt tavara on usein homeiden pahiten saastuttamaa.

Vilja tulisi kuivata alle 14 prosentin kosteuteen.

Kuivatun viljan lajittelu vähentää edelleen hometoksiiniriskiä, kun huonompaa tavaraa saadaan vähennettyä. Erityisen tärkeää se on myös tulevan vuoden siementavaralle, Hietaniemi korostaa. ”Ei siirretä homeongelmaa seuraavaan vuoteen.”

Viljelijän pitäisi jo kuivurilla saada eroteltua huonot ja hyvät erät erikseen, mutta hometoksiinien pikamittausmenetelmiä on käytössä harvalla. Hietaniemi tietää vain muutaman viljelijärenkaan, joilla niitä on.

Kauppaan menevistä eristä lähetetään yleensä esinäytteet, ja tänä vuonna se on entistä tärkeämpää. Viljakuormia on jo käännytetty vastaanotosta, koska ne eivät ole kelvanneet elintarvikkeeksi eikä rehuksi.

Myös omalla tilalla eläinten ruokintaan käytettävä vilja olisi hyvä testata, samoin tilojen välisessä kaupassa kulkeva rehuvilja.

Hometoksiinit ovat haitallisimpia pikkuporsaille, ja myös hevoset ovat herkkiä niiden haittavaikutuksille.

Märehtijöillä pötsi pystyy käsittelemään homemyrkkyjä ja vähentämään niiden haittoja, mutta ongelmia voi syntyä niilläkin.

”Hankalinta on, ettei syömättömyyden ja kasvun heikkenemisen syytä välttämättä pystytä edes jäljittämään homeisiin.”

Oman viljan testaamisessa voi käyttää esimerkiksi Suomen Viljavan, Ruokaviraston, Luken tai kaupallisten laboratorioiden palveluja, Hietaniemi suosittelee. Myös viljakaupan ja -teollisuuden viljan vastaanottopalvelut saattavat olla käytettävissä, vaikka vilja ei niiden kautta kuljekaan.

Rehuteollisuudessa suurin osa kaurasta kuoritaan, mikä vähentää homemyrkkyjä oleellisesti, Hietaniemi toteaa.

Elintarvikekauralla DON-toksiinin yläraja on 1 750 mikrogrammaa eli 1,75 milligrammaa kilossa. Rehukauralla ylärajasuositus on 8 000 mikrogrammaa eli 8 milligrammaa kilossa.

Osa kuormista on tänä vuonna ylittänyt nämä rajat ja palautettu viljelijälle. Tilanne on hankala, Hietaniemi toteaa.

Tällaisille kuormille ei löydy juuri muuta käyttöä kuin poltto. Jos tilan kuivuri tai lämmitys toimivat hakkeella, sen seassa voi käyttää viljaa, mutta kaikilla ei tätä vaihtoehtoa ole.

Hietaniemi toteaa, että viljan käännyttäjän tulisi antaa vinkkiä, mihin viljaa voisi tarjota poltettavaksi. Myös ProAgrian pitäisi osata vinkata paikallisista polttolaitoksista.

Paikoin polttolaitosten varastojenkin on kuitenkin kerrottu olevan täynnä, hän tietää.

Joka tapauksessa tilanne on paha, jos vilja ei vastaanottajalle kelpaa. ”Oman paikkakunnan viljarenkaan jäseneltä kuulin, että energia-arvon mukaan laskettu hinta olisi kauralle 60 euroa tonnilta – ja saako siitä käytännössä sitäkään. Jos kalliilla tuotantopanoksella tuotetun viljan hintaodotus on ollut esimerkiksi 220 euroa tonnilta, tappio on todella iso.”