
Puutarhat tarvitsevat kasvualustoiksi uusia kestäviä ja kotimaisia vaihtoehtoja turvetta korvaamaan. Tällä hetkellä näitä on saatavilla niukasti, mikä vaikuttaa elintarviketuotannon kuluihin ja kannattavuuteen.
Turvevapaa ruoketju -hankkeessa on Järviseudun ammatti-instituutin (Jami) Kurejoen toimipisteessä tehty parin vuoden ajan kasvualustakokeita, joissa jääsalaattia kasvatetaan erilaisilla biopohjaisilla kasvualustamateriaaliseoksilla. Koekasvina käytettävä jääsalaatti on myynnillisesti merkittävä ruukkuviljelykasvi Suomessa. Kokeita on tehty myös tomaatilla.
Tavoitteena on löytää uusia kotimaisia, ympäristöystävällisiä ja taloudellisia vaihtoehtoja turpeen korvaajiksi. Hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus, Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Järviseudun koulutuskuntayhtymä.
Mervi Ukonmäki Jamista esitteli koeviljelyn tuloksia Seinäjoella Ratkaisuja turvemaille -seminaarissa maaliskuun alussa.
”Viimeiset kokeet tehdään huhtikuussa. Viiden aiemman kasvatuskokeen voittajat pistetään vastakkain”, Ukonmäki kertoo.
Materiaaleista kokeissa parhaiten sadon keskipainolla mitattuna menestyivät suobiomassa eli rahkasammal, naudan mädätysjäännös, sienimöalusta, pajukompostialusta, järviruoko ja ruokohelpikomposti.
”Näistä ainoastaan pajukompostialusta on ulkomainen, Tanskasta. Muut materiaalit ovat kotimaisia”, kertoo projektipäällikkö Johanna Kivioja Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.
Kiviojan mukaan juuri mikään materiaaleista ei toimi kasvualustana yksin, vaan tarvitaan seoksia.
”Seoksissa haetaan yhdistelmiä, joissa jokaisen aineen positiiviset erityispiirteet saadaan parhaiten hyödynnettyä. Kokeiltavia vaihtoehtoja ja seossuhteita on siis massiivinen määrä.”

Tärkeä tekijä on kasvualustan happamuus. Kokeen materiaalit ovat neutraaleja tai emäksisiä, ja rahkasammalpitoinen suobiomassa tuo seoksissa tarvittavan happamuuden alustaan.
”Rahkasammalta viljellään jo nyt Suomessa kasvualustoihin. Sen ominaisuudet ovat lähellä turvetta. Mutta sormia napsauttamalla ei tulla pääsemään, jos koskaan, määriin, jotka vastaavat turpeen nykyistä tarvetta”, Kivioja toteaa.
Kivioja pitää järkevänä vaihtoehtona sitä, että muita materiaaleja yhdistetään turpeen kanssa seoksiksi.
”Turve antaa paljon anteeksi muille materiaaleille niiden rakenteeseen ja ominaisuuksiin liittyvissä puutteissa. Lisäksi pitkitettäisiin turpeen riittävyyttä seostamalla siihen muita biomateriaaleja.”
”Kokeiltavia vaihtoehtoja ja seossuhteita on siis massiivinen määrä.”
Teollisuuden sivuvirtamateriaaleja, kuten puukuitua, on kokeiltu paljon kasvualustana. Sivuvirtamateriaaleista Ukonmäki mainitsee sienimöalustan ja kahvinpaahtimon sivuvirtamassan.
”Sienten kasvatuksessa käytettävää sienimöalustaa olisi maailmalla hyvin saatavilla. Kahvipaahtimon sivuvirta-aines ei toiminut kokeillussa muodossa, mutta saattaisi toimia esimerkiksi kompostoituna.”
Ukonmäki pitää kokeiden perusteella suosikkivaihtoehtonaan mädätysjäännöksiä, jonka saatavuus Suomesta on hyvä.
Kurejoen kasvatuskokeissa päästiin testaamaan lukuisia eri seosyhdistelmiä. Lisätutkimukselle on kuitenkin tarve.
”Kauppakelpoisen sadon tuotannossa eivät vaihtoehdot saa hävitä turpeelle”, korostaa Ukonmäki. Toistaiseksi näin käy.
Ukonmäen mukaan seuraavaksi on optimoitava kastelu ja lannoitus kullekin materiaalille.
”Se on kriittinen tekijä, jotta kunkin materiaalin ja seoksen täysi potentiaali saadaan selville. Nyt kokeissa on käytetty turpeen lannoitusohjelmaa.”
Tulosten osalta Ukonmäki summaakin, että toimivia turpeettomia kasvualustaseoksia on mahdollista tehdä, mutta toistaiseksi haasteina ovat saatavuus, hinta ja eri kasviperäisten erien epätasalaatuisuus.