Suomen pellotko ”pullollaan myrkkyä”? MTK:n maatalousjohtaja kommentoi keskustelua torjunta-ainejäämistä
Yleisimmin suomalaisesta peltomaasta jäämiä löytyi Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa glyfosaatista sekä sen hajoamistuotteesta.
MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg toivoo, että kasvinsuojeluaineita koskevissa tutkimuksissa näytteitä otettaisiin myös peltomaan ulkopuolelta ja pelloilta, jotka eivät ole aktiivisessa tuotannossa. Kuva: Jaana KankaanpääSuomalaisesta peltomaasta löytyviä torjunta-ainejäämiä käsittelevä tutkimus on herättänyt keskustelua kasvinsuojeluaineiden käytöstä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksessa selvitettiin liki 200 torjunta-aineen ja niiden hajoamistuotteiden esiintymistä.
Valtaosasta maaperänäytteitä (82 prosenttia) löytyi vähintään yhden torjunta-aineen jäämiä.
Liki kolmannekselta tutkituista peltolohkoista havaittiin jäämiä yli viidestä eri torjunta-aineesta.
Yleisimmin jäämiä löytyi glyfosaatista sekä sen hajoamistuotteesta. Glyfosaatti on sekä Suomessa että maailmalla rikkakasvien torjunnassa eniten käytetty valmiste.
Muita tutkimuksessa yleisesti löydettyjä jäämiä aiheuttivat rikkakasvien torjunnassa käytettävä MCPA ja fluoroksopyyri sekä sienitautien torjunnassa käytetty imatsaliili.
Muutamista näytteistä löytyi yhä myös DDT:tä, jonka käyttö on Suomessa ollut kiellettyä jo vuodesta 1975.
Näytteet otettiin keskellä kasvukautta 2018, jolloin torjunta-ainepitoisuudet ovat korkeimmillaan.
Suomen maaperästä löydetyt torjunta-ainejäämien määrät olivat samankaltaisia tai jopa suurempia kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Tästä huolimatta Suomessa torjunta-aineiden käyttömäärät ovat yleensä pienempiä kuin muualla Euroopassa.
”Hajoamista hidastavat pohjoisen kylmät sääolot ja mahdollisesti lyhyt kasvukausi”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marleena Hagner.
Turun Sanomat tarttui tutkimukseen (3.7.) otsikolla ”Suomen peltomaat ovat pullollaan myrkkyjä”.
”Suomessa kasvinsuojeluaineita koskeva seula on tiukka ja käyttörajoitukset perustuvat tutkittuun tietoon”, huomauttaa MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg.
Åberg on myös skeptinen sen suhteen, voidaanko tutkimuksesta vetää johtopäätös, että suomalaisessa peltomaassa kasvinsuojeluaineiden määrä olisi yhtä suuri kuin muualla Euroopassa.
Ruokien elintarvikejäämissä kasvinsuojeluaineiden pitoisuudet ovat nimittäin suurimmat tuontiruuan kohdalla.
”Se antaa viitteitä, että pitoisuudet ovat pellollakin selkeästi suuremmat tai sitten muualla ei noudateta varoaikoja.”
Tarvetta kasvinsuojelussa olisi myös uusille, matalan riskin vaihtoehdoille.
Myös genomitekniikoita koskeva lainsäädäntö tulisi saada maatalousjohtajan mukaan eteenpäin, Åberg sanoo.
Esimerkiksi geenieditoinnin avulla viljelykasveille voitaisiin jalostaa ominaisuuksia, jotka mahdollistaisivat vähäisemmän kasvinsuojeluaineiden käytön.
Viljelijä on Åbergin mukaan puun ja kuoren välissä: He eivät halua käyttää kasvinsuojeluaineita välttämätöntä enempää, mutta kolikon toinen puoli ovat markkinoiden kovat laatuvaatimukset.
”Ilman kasvinsuojeluaineita koko sato on helposti käyttökelvoton, mikä on huonoin vaihtoehto”, Åberg pohtii. ”Kasvinsuojelu on merkittävä keino vähentää ruokahävikkiä.”
Tutkimuksessa jäämiä löytyi myös luomupelloilta, joissa torjunta-aineita ei ole käytetty kymmeneen vuoteen.
Pitoisuudet olivat kuitenkin 75–90 prosenttia pienempiä kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla.
Suurimmassa osassa pelloista riski ympäristölle on pieni, tutkimuksessa todetaan.
- Osaston luetuimmat
