

Wirtakangas oy:n Lina Sepponen vahvistaa havainnon vasikoiden laidunnuksen harvinaisuudesta. Myöskään hän ei ole törmännyt siihen kovin usein.
”Hyvä, jos lehmiä näkee enää laitumella.”
Vasikoiden laidunnus alkoi tilalla vähän epäonnisen sattumuksen kautta, sillä vasikkatiloissa pääsi leviämään vasikoiden ripulitauti. Desinfioinnin vuoksi vasikkala tyhjennettiin kesäksi kolmeksi kuukaudeksi ja vasikat siirrettiin ulkotiloihin.
”Huomasimme silloin, että nehän tykkäsivät olla ulkona ja laitumella. Kunnostimme niitä varten tiloja ja siitä lähtien vasikat ovat laiduntaneet kesäisin”, Pertti Sepponen esittelee.

Kesäkaudella poikimisen jälkeen syntyneet vasikat siirretään yksilökarsinoihin, joille on saneerattu tilat vanhoihin puori- eli aittarakennuksiin. Kahden viikon ikäisestä sonnivasikat lähtevät välitykseen ja lehmävasikat siirretään laidunryhmään.
Hiehopihattoon ne jatkavat 4-6 kuukauden ikäisinä.
Laitumen yhteydessä vasikoiden suojana on kuivitettu katosalue, jossa ne pääsevät lepäämään ja siirtymään laitumelle. Samassa yhteydessä vasikoilla on tarjolla myös kuivaheinää ja apetta.
Maitojuottoon on erillinen automaatti, joka seuraa ja kirjaa sähköisen korvamerkin avulla juottotapahtumat.
”Kun uusi pieni vasikka tulee ryhmään mukaan ja lähtee vapaudestaan innostuneena juoksemaan laitumelle, muut lähtevät perään.”
Lina ja Pertti Sepponen ovat tehneet vuosien varrella mielenkiintoisia havaintoja vasikoiden laiduntamisesta. Heidän mukaansa kaikesta näkee, että se on vasikoiden mieleen.
”Lehmä on laumaeläin, ja vasikkalaumassakin isommat vasikat ovat pomoja, jotka opettavat nuorempia. Silti kun uusi pieni vasikka tulee ryhmään mukaan ja lähtee vapaudestaan innostuneena juoksemaan laitumelle, muut lähtevät perään”, Pertti Sepponen naurahtaa.

Alkuvaiheessa laidunaita osoittautui kevyeksi: vasikat kaivoivat reiän sen alta ja lähtivät jonossa kaurapellon halki vapauteen naapurin lehmien luo.
”Laitettiin sitten vähän järeämpää tavaraa tilalle.”
Lina esittelee, että vasikat liikkuvat oman halunsa mukaan katoksesta laitumelle ja takaisin. Yleensä ne syövät päivisin laitumella ja yöksi tulevat katokseen. Samoin ne tulevat suojaan rankkasateella vain käytyään laitumella syömässä.
”Mutta kun satelee hiljakseen, niillä ei ole mitään kiirettä laitumelta pois. Helteellä taas ne jäävät makailemaan laitumelle johtavalle, hietikkoiselle alueelle kuin puolikuolleet”, Pertti Sepponen kertoo.
Sateen jälkeen jaloittelualue laitumelle on väkisinkin liejuinen kuivittamisesta huolimatta, ja liejua vasikatkin vähän välttelevät. Hiekkapohjainen, turvekuivitettu alue kuivahtaa Pertti Sepposen mukaan kuitenkin nopeasti.
”Kun olosuhteet ovat hyvät kuten pari vuotta sitten, vasikat olivat ulkona lokakuun loppuun asti eli puoli vuotta.”
”Umpilehmiin verrattuna vasikat laiduntavat paljon ahkerammin.”
Vasikoiden laiduntaminen ei aiheuta tilanväelle ylimääräistä vaivaa verrattuna sisätiloissa pitämiseen, vaan päinvastoin: kuivittelua on vähemmän. Eniten vasikat moittivat sääskiä ja paarmoja, mutta siinäkin on kokemuksen mukaan eroja.
”Jos vasikat siirretään laitumelle varhain keväällä, kun itikoita ei vielä ole, vasikat tottuvat niihin paljon helpommin verrattuna siihen, että vasikat tulisivat kesemmällä laitumelle”, Pertti Sepponen sanoo.
Vasikkalaidun on umpilehmien laitumen vieressä. Umpparit ovat kylmäpihatossa, josta niillä on vapaa laidunnus- ja jaloittelumahdollisuus kesää talvea.
”Umpilehmiin verrattuna vasikat laiduntavat paljon ahkerammin”, Lina Sepponen on havainnut.