Atria on pystynyt lisäämään naudanlihaketjuunsa runsaat 3000 loppukasvatuspaikkaa kuluvan vuoden aikana.
Samaan aikaan nautojen kasvatuspaikkoja katoaa eläköitymisten ja luopumisten kautta vuosittain runsaat 10 000, joista noin puolet Atrian ketjusta, kertoo A-tuottajien toimitusjohtaja Reijo Flink.
Loppukasvatuspaikkoja lisäämällä on saatu tasoitettua vasikkaruuhkaa, joka oli viime talvena poikkeuksellisen hankala, Flink kertoo.
”Nyt tilanne on hieman parempi.”
Kasvatuspaikkoja on saatu lisää tukemalla käytöstä poistettujen rakennusten saneerausta takaisin käyttöön remonttilisällä.
”Tuottajat ovat ottaneet käytännön hyvin vastaan”, Flink kertoo.
Osalla tiloista kyse on omista tuotantorakennuksista, osa taas on remontoinut käyttöön lähiseudun lopettaneiden tilojen rakennuksia.
Lisää maksetaan kasvatettavaa eläintä kohden viiden vuoden ajan saneerauksen jälkeen. Systeemi on tarkoitus pitää käytössä kunnes naudanlihan loppukasvatuksen investointitukien haku avautuu.
Ala kaipaa jo kipeästi investointeja, joiden tukeminen pantiin jäihin muutama vuosi sitten, kun investointeja tehtiin hetkellisesti liikaa.
Nyt vasikkapulan sijaan vallitsee ruuhka, jonka selättämiseen tarvitaan kasvatuspaikkoja.
”Helpot keinot on nyt käytetty. Rakennemuutos etenee. Haluaisimme palvella myös maitotiloja mahdollisimman hyvin niin, että vasikat lähtisivät ajallaan”, Lihakunnan toimitusjohtaja Risto Lahti sanoo.
Hän arvioi, että Suomeen tarvitaan kymmenien miljoonien eurojen edestä investointeja, jotta riittävä tuotannon taso voidaan turvata.
”On säilytettävä edellytykset siihen, että ala on houkutteleva.”
Lisää nautojen kasvatuspaikkoja kaivataan etenkin itäiseen ja pohjoiseen Suomeen.
”Meillä on paljon dataa siitä, missä lypsykarjat, emolehmät ja loppukasvatuspaikat sijaitsevat. Tavoite on, että vasikat kasvavat mahdollisimman lähellä syntymäpaikkaansa”, Flink sanoo.
”Vasikkatarjontaan nähden loppukasvatuspaikkoja tarvitaan lisää pohjoiseen ja itään. Nelostien itäpuoli on selkeä linja, joka kattaa myös Lapin.”
Flinkin mukaan linjaus ei tarkoita, etteikö yksittäisiä investointeja voitaisi toteuttaa muuallakin. Investointiluvat Atrian tuotantoketjuun myöntää A-Tuottajien hallitus.
Investointihaluja rajoittaa nykytilanteessa myös korkomarkkina.
”Ala tarvitsisi investointeja, mutta nyt on oltava aika kriittinen. Korvausinvestointeja voi tehdä, mutta uuden rakentaminen vaatii suurta harkintaa”, rääkkyläläinen naudanlihantuottaja Henri Makkonen totesi Lihakunnan 120-vuotisjuhlan yhteydessä.
”Korkojen nousu alkaa tuntua. Tuottajahintojen korotukset ovat käytännössä hävinneet siihen”, juankoskelainen maidontuottaja Mikko Toivanen sanoi.
Tuottajat kertovat kuitenkin yhteistyön pankkiensa kanssa sujuvan hyvin.
”Avoin yhteydenpito pankkiin on tärkeää”, muistutti rantasalmelainen Mikko Nykänen.
Mikä sitten on se, joka saa nuoren tuottajakolmikon osapuolet jatkamaan työtä tahoillaan alan haasteista huolimatta?
”Nurmen ympärille on helppo rakentaa tulevaisuutta. Oma tontti pitää hoitaa niin hyvin kuin mahdollista, sillä se on se, mihin pystyy itse vaikuttamaan”, Toivanen kiteyttää.
Lahti muistuttaa, että alalla on tilaa tulijoille. ”Investointitarpeisiin nähden nuoria on liian vähän.”
Hänen mielestään pankkien pitäisi tarkastella sitä, miten käytössä olevat rahoitustyökalut soveltuvat nykyaikaisten maatilojen käyttöön.
Yksi konkreettinen parannus alalle olisi se, että lainsäädäntö sallisi myös maatilat Finnveran valtiontakausten ja lainoituksen piiriin.
”Se edistäisi alan kilpailukykyä, Makera-rahoituksen merkitystä unohtamatta”, Lahti sanoo.
