Tukipolitiikan ohjaamana tuotetaan markkinoille väkisin luomutuotteita, vaikka kysyntä on hiipunut, kritisoi Ari Hänninen. Kuva: Lari Lievonen
Tukiehdot ohjaavat sekatiloja pois luomusta, tuotanto laskee merkittävästi: ”Ei ole enää järkevää jatkaa luomutuotannossa”
Uusi cap-kausi muutti luonnonmukaisen tuotannon korvauksen ehtoja. Myyntikasvivelvoite on käymässä kohtalokkaaksi sekatiloille, joissa pellot ovat luomussa mutta eläimet tavanomaisessa tuotannossa. Luomuliitto ennakoi luomupeltoalan vähenevän nyt 10 prosenttia.Tilaajalle
Luomutuotantoa koskevien tavoitteiden ja tuotantoa ohjaavien toimien välillä on ristiriitaisuuksia, sanoo Ari Hänninen. Kuva: Lari LievonenKiteeläinen Ari Hänninen on toisena pääosakkaana Maito Suoni Oy:ssä, jonka pellot siirtyivät vuonna 2017 luomuun. Hänninen kertoo tilan siirtyvän nyt takaisin tavanomaiseen tuotantoon. Päätös luomusta luopumisesta ei ollut helppo.
”Meidän ei ole enää järkevää jatkaa luomutuotannossa. Myyntikasvivelvoitteen vuoksi oman karjan säilörehuosuus jää tilan pelloilla vähäiseksi, kun 230 hehtaarin alasta 70 hehtaaria tulee olla myyntikasvilla. Päätös ei ole helppo, mutta viljelyn pitää olla kannattavaa bisnestä”, Hänninen sanoo.
Luomutuotteiden kysyntä veti vielä viitisen vuotta sitten ja tilalla oli tarkoitus siirtyä myös maidontuotannossa luomuun.
”Käytiin kurssit ja odotettiin luomumaidon tuotantosopimusta, mutta sitä ei koskaan tullut. Peltojen osalta kuitenkin jatkettiin luomussa, sillä tulokset ovat olleet hyviä. Viljelykiertoon on panostettu ja satotaso on parantunut. Luomuviljelyssä on opittu paljon hyödyllistä tuotantokasvien kasvusta. Se oppi pysyy, vaikka tavanomaiseen viljelyyn palataankin.”
Luomun kysyntä on aaltoliikkeessä, mutta näyttää siltä, että nyt edetään kohti pysyvämpää kannattavuuden heikkenemistä.
”Markkinoille tullut vapaan lehmän maito on vienyt osan luomumaidon markkinasta. Lisäksi yleinen taloustilanne näkyy luomun kysynnässä. Kun lihatalot ja meijerit eivät tee luomutuotantosopimuksia, tuotanto vaikeutuu. Suurin ongelma on myyntikasvivelvoite.”
Hännisen mukaan myyntikasvivelvoite ja luomukorvaus eivät ole suhteessa tuotannon vaatimiin panoksiin.
”Luomutuotanto vaatii työtunteina resursseja huomattavasti tavanomaista tuotantoa enemmän, mikä rajoittaa myös tilakoon kasvua.”
Markkinoilla vallitsee tukipolitiikan vahvistama kysynnän ja tarjonnan epätasapaino, sanoo Hänninen.
”Tukipolitiikka on ajanut tilanteen siihen, että väkisin tuotetaan markkinoille luomutuotteita, vaikka kysyntä on hiipunut. Luomutuotteiden hinnat on pudonneet lähelle tavanomaisen tuotannon hintoja, viljapuolella luomun hinta on jäänyt jopa sen alapuolelle.”
Hänninen näkee, että luomutuotannossa ympäristövaikutukset ovat arvo, jonka pitää määrittää tuotannon tukemista. Hänninen kritisoi tukijärjestelmää, koska tavoitteiden ja tuotantoa ohjaavien toimien välillä on selkeä ristiriita.
”Ympäristövaikutukset tulisi arvottaa korkeammalle. Luulisi, että luomutuotanto nähtäisiin ruoantuotannossa laajemmin olennaisena keinona taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Nyt kuitenkin luomua ajetaan alas, tavanomaista viljelyä painottaen. Samalla tuet kannustavat tavanomaista tuotantoa vähentämään ruoantuotantoa ja viljelemään riistapeltoja”, Hänninen hämmästelee.
Luomu on menettänyt asemaansa yleisen taloustilanteen vuoksi. Markkinoinnissa luomu on jäänyt muiden tuotteiden jalkoihin, vaikka tuotantoteknisesti se on puhtain ja ilmastoystävällisin vaihtoehto, pohtii Ari Hänninen. Kuva: Lari LievonenLuomuliiton arvion mukaan luomutuotannon pinta-ala tulee vähenemään tänä vuonna 10 prosenttia.
”Isompiakin prosenttiarvioita on esitetty. Olemme saaneet luomutuottajilta paljon huolestuneita yhteydenottoja. Tukiehtoihin tulleiden tiukennusten johdosta moni harkitsee luopumista luomutuotannosta. Luomutuotanto on useimmille arvovalinta, joten siitä luopuminen on vaikea paikka”, toteaa Luomuliiton puheenjohtaja Janne Rauhansuu.
Erityisesti sekatiloja, joiden pellot ovat luomussa ja eläimet tavanomaisessa tuotannossa, on siirtymässä pois luomusta. Sekatiloja on Suomessa lähes viidennes luomutiloista, noin 900.
Myyntikasvivelvoite tekee tuotannosta monelle sekatilalle kannattamatonta. Rauhansuun mukaan tuet ohjaavat nyt sekatiloja siirtymään tavanomaiseen viljelyyn.
”Sekatilojen kohtalosta on käyty pitkään keskustelua. Kokonaisuutta ajatellen on hyvä, että edes pellot ovat luomussa. Maidontuotannon saaminen luomuun on vaikeaa, jos tila ei ole keräilyreitin varrella”, Rauhansuu selvittää.
Kehitys etenee suuntaan, jossa tuilla ohjataan luomun ympäristötoimia tavanomaisen viljelyn osaksi.
”Herää kysymys, häviääkö luomutuotanto seuraavilla tukikausilla. Ympäristölle luonnonhoitotoimien laajentaminen osaksi kaikkea tuotantoa on tietenkin hyvä, mutta kuluttajan näkökulmasta tilanne johtaa epäselvyyksiin ja mahdollisesti väärinkäytöksiin markkinoilla. On houkutteleva ajatus markkinoida vähäglyfosaattisia tuotteita, mutta luomua se ei ole. Myös viennin näkökulmasta luomun sertifiointi on välttämättömyys.”
Rauhansuun mukaan EU:n kunnianhimoiset tavoitteet lisätä luomutuotantoa kattamaan 25 prosenttia viljelyalasta on mahdoton toteuttaa, ellei markkinaa saada tasapainoon.
”Ei voida tukea ruoantuotantoa markkinoille, jotka eivät tuotteita vedä. Luomun tukeminen on kuitenkin perusteltua ilmastopoliittisesti ja huoltovarmuuden kannalta”, hän sanoo.
- Osaston luetuimmat
