Viime vuosi oli kasvintuotannolle poikkeushyvä, tänä vuonna pudottiin korkealta ja kovaa

Viime vuosi oli kasvintuotannolle poikkeuksellisen hyvä. Tänä vuonna eletään toista äärilaitaa, ProAgrian laskelmat osoittavat.

”Kun yleisimpien peltokasvien taloudellinen tulos viime vuonna oli noin 350 euroa hehtaarilta voitollinen, tänä vuonna mennään saman verran miinukselle”, kehityspäällikkö Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitosta kertoo.

Hän kuvaa vuoden 2022 tulosta hyvin poikkeukselliseksi. ”Sellaista ei ole nähty aiemmin eikä välttämättä nähdä pitkään aikaan.”

Sadon hinnat nousivat viime vuonna ennätyslukemiin ja eikä kustannusten korkein hintapiikki ollut vielä ehtinyt realisoitua tiloilla.

Kuluneen kesän tulosta heikentävät erityisesti säistä johtunut sadon epäonnistuminen sekä tälle kasvukaudelle realisoituneet ennätyskorkeat tuotantopanosten hinnat. Samaan aikaan sadon hinnat laskivat merkittävästi.

Viljoilla kustannusten nousua vastaava satovaatimus olisi ollut 4 900–5 500 kiloa hehtaarilta. Nyt siitä jäätiin noin 2 000 kiloa.

Tulokset käyvät ilmi ProAgrian Lohkotietopankin pinta-alaltaan suurimpien viljelykasvien tuotantokustannuslaskelmien yhteenvedoista. Graafin nettovoitto tai -tappio kuvastaa taloudellista tulosta, jossa kaikista tuotoista (satotuotot ja tuet) on vähennetty kaikki kustannukset (muuttuvat, työ ja kiinteät kulut).

Vaikka vertailun vuodet olivat taloudellisesti ja säiltään hyvin erilaiset, erikoiskasvit, kuten sokerijuurikas ja kumina, ovat onnistuneet saavuttamaan positiivisen taloudellisen tuloksen kumpanakin vuonna.

”Erityisesti sokerijuurikas on näyttänyt hyvää kannattavuutta viime vuosina”, Peltonen toteaa. ”Se on pärjännyt hyvin poikkeuksellisissa sääoloissa, mikä toivon mukaan kannustaa sen viljelyn ylläpitämiseen ja lisäämiseen sokeritehdasta ympäröivillä alueilla.”

Myös herne, syyskasvit ja öljykasvit ovat tehneet verrattain hyvää tulosta tai ainakin jonkin verran tai selvästi parempaa tulosta kuin kevätviljat.

Kevätviljoista mallasohran tulos on ollut paras pääosin siksi, että sen kotimainen hintataso on säilynyt muita viljoja parempana.

Ensi kasvukaudella korostuvat Peltosen mukaan aiemmilta vuosilta tutut asiat: viljelyyn liittyvien riskien ennakoiminen ja varautuminen sekä realistinen, pellon tuottokykyyn perustuva pellon käyttö.

Lannoitehinnat ovat laskeneet. Yhdessä sadon hintanäkymien kanssa viljojen satovaatimus ensi vuodelle on 4 200–5 200 kiloa hehtaarilta, jotta kulut saadaan katettua.

Muut pellonkäyttömuodot, kuten luonnonhoitonurmet, viherlannoitusnurmet, monimuotoisuuspellot ja riistapellot ovat varteenotettavia vaihtoehtoja epävarmoille ja kasvukunto-ongelmaisille pelloille.

Heikommilla lohkoilla kannattaa myös selvittää kasvuongelmien syyt maan rakennetta ja viljavuustietoja analysoimalla, jotta viljelyvarmuutta voidaan parantaa.

Nyt on tärkeää tehdä oman tilan tiedoilla ja kustannusrakenteella ennakkolaskelmia hehtaarisatovaatimuksen tai toisaalta sadon hintavaatimuksen määrittelemiseksi.

Peltonen muistuttaa myös, että rikka- ja tautiongelmia periytyy tältä vuodelta tavanomaista enemmän.

Myös kylvösiemenen edellisvuosia heikompi laatu ja saatavuus tulee huomioida niin oman kuin ostosiemenen osalta.

Syyskylvöt ja -muokkaukset jäivät aiottua vähäisemmiksi, ja se lisää ruuhkaa ensi kevääseen. Samoin runsaasti rehevöityneiden kerääjäkasvien käsittelyyn ja mahdollisiin korjuujälkien paikkauksiin kannattaa varata aikaa.

Se, mitä on opittu lannoitteiden käytön tarkentamisesta edellisinä vuosina, kannattaa säilyttää.

Sääriskien hajauttamisen kannalta viljelykasvivalikoiman monipuolistaminen mahdollisuuksien mukaan on tärkeää, Peltonen korostaa. Monivuotiset, syyskylvöiset ja syväjuuriset kasvit ovat hyviä vaihtoehtoja kevätviljoille, kuten taloudellisista tuloksista viime vuosien ajalta nähdään.

Jos viljely nojaa pelkästään kevätviljoihin, sääriskien toteutumista voidaan pienentää eri kasvuaikojen lajikkeilla, kylvöajankohtia vaihtelemalla tai eri muokkausmenetelmillä.