Yaran tutkimus: Pelto on itsessään merkittävä päästölähde – lannoitti tai ei
Vihdissä tutkittiin, kuinka paljon pellosta vapautuu ilokaasua. Hankkeen tavoitteena oli ymmärtää, miten lannoituksen ajoitus ja jakaminen vaikuttavat päästöihin.
Yaran kaksivuotisessa tutkimuksessa havaittiin, että peltomaa on itsessään merkittävä päästölähde – tutkimuksessa sateiden jälkeen ilokaasua vapautui runsaasti lannoittamattomista että lannoitetuista koejäsenistä. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko SirkiäYaran kaksivuotinen tutkimushanke (2023-2024) selvitti, miten typpilannoituksen ajoituksella ja jakamisella voidaan vaikuttaa ilokaasupäästöihin kevätviljalla ja apilapitoisella nurmella. Hanke toteutettiin Yaran Kotkaniemen tutkimusasemalla Vihdissä yhteistyössä HKFoodsin ja Fazerin kanssa.
Kasvukauden mittaukset osoittivat, että päästöjä lisäävät typpilannoitus ja märkä maa, kun taas kuiva maa ja matala lämpötila hillitsevät niitä.
Hankkeen aikana kasvukausi oli poikkeuksellisen kuiva, joten ilokaasupäästöt olivat yleisesti matalat. Merkittäviä päästöpiikkejä havaittiin lähinnä sateen ajoituttua samanaikaisesti lannoitusten kanssa.
Lannoitusstrategioiden välillä ei huomattu eroja ilokaasupäästöissä, mutta lannoitusten jakamista viljoilla suositellaan kokonaistyppimäärän optimointia varten.
Tutkimuksessa lannoitetypestä ilokaasupäästöinä haihtui 0,1-1,2 kiloa hehtaaria kohti. Viljojen lannoitusmäärä oli yhteensä 150 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden, kun taas nurmilla 240 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden
Peltojen maa itsessään osoittautui merkittäväksi päästölähteeksi, sillä sateiden jälkeen ilokaasua vapautui runsaasti sekä lannoittamattomista että lannoitetuista koejäsenistä.
Tiedotteessa mainitaan, että päästöjen määrä tuotettua satokiloa kohden on oikea tapa ilmaista viljelyn ilmastovaikutus ruoantuotannossa. Satokiloa kohden lasketut päästöt olivat lannoitusryhmien välillä yhtä tai lähes yhtä suuret – lannoitetut lohkot tuottivat merkittävästi suuremman sadon.
Lannoitusstrategioiden välillä ei huomattu eroja ilokaasupäästöissä, mutta lannoitusten jakamista viljoilla suositellaan kokonaistyppimäärän optimointia varten.
Kotimaisen viljan laadun ylläpito on tärkeää, jotta tuontitarve ja siitä aiheutuvat päästöt eivät kasvaisi.
Nurmia yleensä pyritään lannoittamaan aikaisin keväällä, ja hankkeessa se ei aiheuttanut päästöpiikkejä. Päästöt kasvoivat loppukasvukauden sateiden myötä, mutta satomäärän kasvu piti ne satokiloa kohden alhaisina.
Erityisen huomioitavaa on, että lannoitetut koepellot tuottivat laadukkaamman sadon. Lannoittamattomien viljojen valkuaispitoisuus jäi 11,6 prosenttiin, kun lannoitetuilla se oli lähes 16 prosenttia. Tiedotteessa korostetaan, että kotimaisen viljan laadun ylläpito on tärkeää, jotta tuontitarve ja siitä aiheutuvat päästöt eivät kasvaisi.
Tutkimushankkeessa laadittu kestävän viljelyn ohjeistus neuvoo viljelijöitä ajoittamaan lannoituksen maan ollessa kuiva tai kylmä. Hyvä kasvukunto ja toimiva ojitus vähentävät peltojen päästöriskiä. Typpilannoitus tehdään agronomisin perustein, ja digitaalisia työkaluja sekä kasvianalyysejä kannattaa hyödyntää typenkäytön optimointiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
