
EU on antanut Ukrainan viedä viime toukokuusta lähtien maataloustuotteita jäsenmaidensa kautta maailmanmarkkinoille ilman tulleja ja tarkastuksia, jotta sota ei kärjistäisi ruokakriisiä kolmansissa maissa. Samalla on tuettu Venäjän hyökkäystä torjuvan Ukrainan taloutta.
Iso osa tuonnista on kuitenkin jäänyt Itä-Euroopan EU-maihin. Viljan ja monien maataloustuotteiden hinnat ovat laskeneet jyrkästi ja paikallisten viljelijöiden ahdinko kasvaa.
Puola, Unkari, Slovakia ja Bulgaria päättivät pari viikkoa sitten kesäkuun loppuun jatkuvasta tuontikiellosta. Se on vastoin yhteistä kauppapolitiikkaa harjoittavan EU:n pelisääntöjä ja kylmä suihku tukea kipeästi kaipaavalle Ukrainalle.
Tuontikielloista ja markkinahäiriöön vastaamisesta käytiin EU-maiden maatalousministerin kokouksessa Brysselissä tiistaina kipakka keskustelu.
”Yksipuoliset tuontirajoitukset kyllä tuomittiin. Ne murentavat Ukrainaa tukevaa EU:n yhteisrintamaa ja ovat syöttö Venäjän lapaan”, maa- ja metsätalousministerin tehtäviä ennen uuden hallituksen muodostamista vielä hetken hoitava Antti Kurvinen (kesk.) linjaa.
Hän painotti omassa kokouspuheenvuorossaan nimenomaan sitä, miten Venäjä pystyy taas kerran käyttämään tilannetta hyväkseen.
”He pystyvät levittämään sitä omaa tarinaansa maailmalle ja myös kiristämään, kun Mustanusmeren viljankuljetussopimuksen jatkamisesta neuvotellaan.”
Venäjän saartorengas pysäytti viime keväänä Ukrainan maatalousviennin Mustanmeren kautta. EU-maiden halki kulkevia tullittomia ”solidaarisuuskaistoja” avattiin korvaamaan merikuljetuksia.
Heinäkuussa Mustanmeren vientikäytävä saatiin uudelleen käyttöön YK:n ja Turkin räätälöimällä sopimuksella, jonka jatkosta pitäisi päättää ennen toukokuun puoliväliä.
”EU:n komissio oli liikkeellä liian myöhään. Sen olisi pitänyt reagoida aikaisemmin. Se on yksi osa ongelmaa”, Kurvinen sanoo
Komissio on luvannut markkinahäiriöistä kärsiville maille 100 miljoonan euron tuen EU:n maatalousbudjettiin sisältyvästä 450 miljoonan euron riskirahastosta. Lisäksi mietitään keinoja, joilla voidaan varmistaa, että solidaarisuuskaistat todella toimivat ja että tuotteet eivät jää kauttakulkumaihin.
”Suomi suhtautuu positiivisesti riskirahojen käyttöön, mutta summat ovat hyvin pieniä. Meillä Suomessa pelkkä sähkö- ja lannoitetuki, joka vietiin eduskunnassa läpi vaalikauden lopussa, oli 96 miljoonaa euroa”, Kurvinen muistuttaa.
”Myös meillä Suomessa on ollut näitä sodan aiheuttamia markkinahäiriöitä. Eli se ei ole koko totuus, että vain naapurimaat kärsivät, vaikka niillä toki on aivan erityisiä ongemia”, hän jatkaa.
Eurooppalaisten maataloustuottajien edunvalvojat ovat Brysselissä jo varoittaneet, että viljan ylitarjonta Itä-Euroopassa antaa esimakua siitä, miten vaikeaa Ukrainalle luvatun EU-jäsenyyden käytännön toteuttaminen on.
”On tosiaan iso kysymys, miten Ukrainan kaltainen valtava maatalousmaa saadaan ylipäätään kytkettyä EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan”, Kurvinen pohtii.
”Tämä asia on ehkä jäänyt tässä vähän peittoonkin”, hän lisää.