Sinimailanen, jonka dormanssiarvo on alle 5 voi selvitä Suomessa talven yli. Arkistokuva. Kuva: Sanne Katainen
”Meidät pakotetaan ostamaan siementä, joka ei toimi Suomessa” – Luomuviljelijä penää siemenpakkaamoilta vastuunkantoa
Luomussa on käytettävä Ruokaviraston listaamia siemeniä, tai haettava maksullista poikkeuslupaa; silloinkin, kun lajike ei sovellu tarkoitukseensa.Tilaajalle
Lihakarjatilallinen Juha Moisander on viljellyt sinimailasta eläintensä rehuksi jo parikymmentä vuotta. Hän ihmettelee, miksi luomuviljelijät pakotetaan käyttämään sellaista sinimailasen siementä, joka ei menesty Suomessa. Kuva: Hannele Moisander”Mielestäni on moraalitonta, että siemenpakkaamot tuovat Suomeen kylvösiemeniä lajikkeista, joilla ei ole täällä mitään menestymisen mahdollisuuksia. Luomuasetuksen vuoksi Ruokavirasto vielä pakottaa luomuviljelijät käyttämään niitä päästämällä ne listalleen”, toteaa maatalousyrittäjä Juha Moisander.
Moisander avaa, että luomuviljelijöiden on käytettävä Ruokaviraston lisäysaineistorekisteriin ilmoitettuja siemeniä tai haettava maksullista poikkeuslupaa ely-keskuksesta.
”Kai viljelijän pitäisi pystyä luottamaan siihen, että Ruokavirasto hyväksyisi listalle vain sellaisia lajikkeita, jotka täällä toimivat?”
”Olen viljellyt yli 20 vuotta sinimailasta tiedän olla ostamatta tuollaista siementä. Tilanne on toinen, jos joku kokeilee kasvia ensimmäistä kertaa.”
Moisander ottaa esimerkiksi sinimailasen. Lisäysaineistorekisteristä selviää, että luomukelpoista siementä on tulevaksi kasvukaudeksi saatavilla, mutta vain yhtä lajiketta, Giulia-nimistä. Sitä myy vain yksi pakkaamo.
”Lajikkeen dormanssiarvo 6-7, kertoo, ettei se tule selviämään Suomen talven yli. Dormanssiarvon pitäisi olla alle 5. Miksi lajiketta siis myydään rehusiemenenä, jolla voi perustaa nurmen?”
Dormanssi
Dormanssi-arvo kertoo kasvin reagoinnista syksyn tuloon ja siitä, miten kasvi lähtee keväällä kasvamaan. Mitä korkeampi arvo, sitä vähemmän kasvi osaa valmistautua talven tuloon.
Giulia löytyi listauksesta jo viime vuonna, mutta tuolloin sinimailasta sai yleisellä luvalla ostaa tavanomaisena siemenenä. Maksullista lupaa ei siis erikseen tarvinnut hakea.
Nyt on tosin. Koska Moisander aikoo perustaa rehunurmen sinimailasella, hän haki Hämeen ely-keskuksesta poikkeuslupaa.
”Tällaiseen menee aikaa ja vaivaa. Laitoin hakemukseeni perusteluksi, että lajike ei menesty Suomessa. Parin päivän jälkeen hakemuksen jättämisestä siihen pyydettiin lisää perusteluja, jolloin nostin esiin muun muassa lajikkeen dormanssi-arvon.”
Moisander toteaa, että pahimmassa tapauksessa siemenellä, joka ei selviä talven yli, pilaa nurmikasvuston viideksikin vuodeksi.
”Kyllähän tuollaista sinimailasta voi käyttää yksivuotisena välikasvina, vaikka siemenkustannus nousee häijyksi. Mutta se ei talvehdi ja siksi sitä ei pitäisi myydä nurmiin soveltuvana.”
Moisander otti viime kesänä yhteyttä suoraan myös kyseistä siementä myyvälle pakkaamolle.
”He viittasivat koko asialle kintaalla. Siellä lajike on edelleen listalla. Olen viljellyt yli 20 vuotta sinimailasta tiedän olla ostamatta tuollaista siementä, mutta tilanne on toinen, jos joku kokeilee kasvia ensimmäistä kertaa.”
Hän toivoo, että jatkossa Ruokavirasto kantaisi huolta siitä, että Suomeen soveltumattomat lajikkeet eivät pääsisi lisäysaineistorekisterin listaukseen tai lajikkeiden yhteydessä mainittaisiin ainakin siitä, mihin tarkoitukseen ne soveltuvat.
MTK:n johtoryhmän jäsen ja luomuvaliokunnan puheenjohtaja Aleksis Kyrö toteaa, että tuottajien oikeusturvan vuoksi Ruokaviraston olisi viranomaisena tarpeen tehdä tarkastuksia lisäysaineistorekisteriin hyväksymistään lajikkeista. Kaupallisen toimijan pitäisi niin ikään hyvän markkinointitavan mukaisesti ilmoittaa, mihin käyttöön siemenet soveltuvat.
”Jos lajike soveltuu Suomessa vain yksivuotiseksi kerääjäkasviksi, kuten kyseinen sinimailanen, pitäisi siitä olla merkintä. Esimerkiksi härkäpavun kohdalla lajike, josta ei saa siemensatoa on merkitty vihermassakäyttöön.”
Kyrö painottaa vastuullisuuden merkitystä sen vuoksi, että luomuasetus velvoittaa viljelijöitä käyttämään Ruokaviraston listauksessa olevia siemeniä käytännössä niin kauan kuin niitä on markkinoilla jäljellä. Listauksen myötä syntyy monopolia muistuttavia asetelmia.
”Lisäysaineistorekisterin tarkoitus on hyvä. Sen ydinongelma on, että se pakottaa hankintoihin listalta, tai vaihtoehtoisesti ylimääräiseen vaivannäköön ja siihen liittyvän kustannukseen.”
Erityisasiantuntija Sampsa Heinonen Ruokavirastosta toteaa, että luomusinimailasen kanssa syntynyt erikoinen tilanne on väliaikainen.
”Olemme tammikuussa selvittäneet luomusiemenen tarjontatilanteen kasvukautta 2025 varten. Neljä myyjää ilmoitti, että tarjolla on luomusinimailasen siementä, mutta vain yksi myyjä on ehtinyt ilmoittaa eriä luomulisäysaineistorekisteriin.”
Heinonen kehottaa luomuviljelijöitä siis odottamaan hetken, mikäli heillä on suunnitelmissa hankkia luomusinimailasta.
Hän toteaa, että Ruokaviraston tarkoitus ei ole ollut luoda tilannetta, missä viljelijän on rutiinitilanteessa anottava poikkeuslupaa.
”Jos tiedossamme olisi, että Suomen markkinoille olisi tulevalle kasvukaudelle tarjolla luomusiementä jostakin lajista ainoastaan yksivuotisiin kasvustoihin soveltuvista lajikkeista, merkitsisimme monivuotiset lajikkeet Ruokaviraston yleiseen lupaan käyttää tavanomaista siementä. Näin on aikaisemmin toimittu esimerkiksi valkoapilan osalta.”
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoilleen merkityksellisiä aiheita.- Osaston luetuimmat
