”Tärkeintä tässä maataloustyössäkin on ollut, että minulla on vapaus vaikka lopettaa, jos jonain aamuna sitä tuntuu.” Kuva: Jouni Porsanger
Maitotilallinen saa haasteista energiaa: ”Opiskelu lypsyjen välissä oli järkevästi ajatellen ihan hullua hommaa”
”Minun mottoni on, että yhtenä päivänä synnyin, toisena kuolen, mutta kaikkina muina minä elän.”
Eeva-Kaisa Lahti odottaa jo sukupolvenvaihdosta ja sen antamaa lisäaikaa. Hän pyörittää luontoavusteista toimintaa ja aikoo satsata siihen nykyistä enemmän. Kuva: Jouni PorsangerEeva-Kaisa Lahti on kuusikymppinen maitotilan emäntä Lapin Tervolasta. Hän tietää, että jaksaminen hupenee hiljalleen iän myötä, mutta elämänilo voi säilyä.
”Tuoreena viljelijänä, kun lapset olivat pieniä, töitä oli enemmän kuin jaksoi tehdä ja aikaa lapsille ja itselle aivan liian vähän”, Lahti kirjoittaa MT:n jaksamiskyselyyn lähettämässään vastauksessa.
”Nuorena ihmeesti jaksoi, kai niitä voimia annettiin jostain, kun tänne asti selvittiin.”
Aikanaan jo kolmen päivän loma elvytti.
”Ensimmäinen päivä nukuttiin, toisena käytiin lasten kanssa uimahallissa ja kolmas päivä taisi olla ulkoilua ja kyläilyä.”
Nuorena samassa elämäntilanteessa olevat viljelijäsisaret olivat tärkeitä tukihenkilöitä.
”Meillä oli tässä ihan lähistöllä useampi hyvä tyyppi, harrastettiin yhdessä muun muassa lentopalloa ja lapsia kiikutettiin yhteiskyydein vaikkapa muskariin. Se, että näki ja kuuli toisten juttuja, helpotti ja laittoi omat vaikeudet mittasuhteisiin.”
Lapset kasvoivat ja alkoivat harrastaa urheilua. Siinä vaiheessa Lahti aloitti urheilukerhojen ohjaajana.
”Tavallaan se oli yksi työmaa lisää, mutta se tuuletti tehokkaasti päätä. Kun suunnitteli ja toteutti yleisurheiluharkkoja ja näki lasten innon ja eteenpäin menon, siitä sai aivan käsittämättömän paljon virtaa itselle.”
Lahti kertoo olevansa vaihtelunhaluinen ihminen, jota vuodesta toiseen jatkuvat rutiinihommat eivät pidä virkeänä.
”Siispä jossain kohtaa mukaan tulivat myös erilaiset luottamustoimet, MTK, 4H ja kunta. Kävin myös tekemässä opetuskeikkoja paikallisella maatalouskoululla. Vaikka ne veivät aikaa, ne myös toivat onnistumisen kokemuksia, vaihtelua ja hyvää mieltä.”
”En halua olla tilanteessa, ettei olisi kuin yksi vaihtoehto.”
Matkailu on ollut Lahdella verissä nuoruudesta asti. Pienten lasten ja lehmien kanssa matkustelu oli hankalaa, mutta kun lapset kasvoivat, äidille avautui uusia henkireikiä.
Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada tulivat nähdyiksi, kun jälkikasvu hoiti sillä välin tilan työt.
Toinen maailmaa avartava asia oli opiskelu.
”Opiskelu lypsyjen välissä oli järkevästi ajatellen ihan hullua hommaa, mutta se antoi sellaisen itseluottamuksen, että jos ihminen johonkin pystyy niin minäkin pystyn. Aamulypsyn jälkeen junalla Ouluun, päivä koulussa ja takaisin iltalypsylle. En ole enempää elossa ollut pitkään aikaan. Kaksi tutkintoa tein, perustin toisen yrityksen ja olin harjoittelussa Norjassa.”
Lahti kertoo olleensa koulussa huono kirjoittaja, joten hän lähti kehittämään sitäkin puolta itsessään.
”Harrastan luovaa kirjoittamista, enkä enää tunne itseäni siinä huonoksi.”
”Minulla pitää kaiketi olla koko ajan jokin projekti meneillään.” Kuva: Jouni PorsangerLahti toteaa olevansa huono rutiineissa.
”Minulla pitää kaiketi olla koko ajan jokin projekti meneillään. Viimeisin projekti on kolmekymmentä vuotta hautunut talon rakennus, joka on aivan loppusuoralla.”
”Nyt vihdoin tuntuu, että minuun alkaa asettua rauha. Voisin erakoitua rakennukselleni, ainakin määräajaksi.”
Murhetta maailmassa riittää: energiakriisiä, Venäjän tilannetta ja koronaa.
”Mutta minkäpä mie noille mahdan. En niitä jaksa mukanani kantaa.”
Motokseen Lahti kertoo seuraavan: ”Yhtenä päivänä minä synnyin, toisena kuolen, mutta kaikkina muina minä elän.”
”Ja vapaa minun pitää saada olla. Lasten kanssa saatoin olla pallo jalassa, mutta minkään muun asian kanssa en siihen suostu. Tärkein tässä maataloustyössäkin on ollut, että minulla on vapaus vaikka lopettaa, jos jonain aamuna sitä tuntuu. En halua olla tilanteessa, ettei olisi kuin yksi vaihtoehto.”
Eeva-Kaisa Lahti on lypsykarjatilan emäntä Tervolasta.
500 vuotta vanha sukutila upealla paikalla Kemijokivarressa antaa sekä mahdollisuuksia että luo paineita.
Tilalla parikymmentä lypsävää sekä runsaasti metsää.
Lahti toteaa olevansa maidontuottajauransa ehtoopuolella. Sukupolvenvaihdos on valmisteilla.
Tilan töiden ohella Lahti remontoi kolmen kilometrin päässä sijaitsevaa perintötilan päärakennusta. Sen puitteissa hän pyörittää myös luontoavusteista toimintaa. Sille hän toivoo jäävän enemmän aikaa sukupolvenvaihdoksen jälkeen.
- Osaston luetuimmat
