
Turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi haetaan tutkimuksen ja maatalousalan toimijoiden yhteistyönä nyt aktiivisesti ratkaisuja.
”Tutkimustyötä turvepeltojen päästöistä tehdään useissa hankkeissa”, kertoo erikoistutkija Sanna Saarnio Luonnonvarakeskuksesta.
Yksi niistä on Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (Omaihka) -hanke, jonka tutkimustuloksia raportoitiin torstaina. Hanke on ollut käynnissä vuodet 2020-2023 ja siinä tutkittiin viljelytoimenpiteiden vaikutusta päästöihin vapaaehtoisten tilojen turvepelloilla ympäri Suomen. Koetiloja oli mukana kaikkiaan seitsemän.
Tutkimus keskittyi dityppioksidipäästöjen mittaamiseen. Ne olivat tutkimuksen koealoilla maltilliset vakiintuneen kasvillisuuden aikana. Nurmen uusimistilanteessa on riski suurille N2O-päästöille, mutta aina niitä ei ilmene.
”Satunnaisia päästöpiikkejä havaittiin esimerkiksi tilanteessa, jossa lannoittamista seurasi sateet tai kun nurmi oli lopetettu ja maa kynnetty. Peltolohkojen vesitasojen muutokset eivät vaikuttaneet selvästi dityppioksidien päästöihin”, Saarnio selvittää.
Seurannassa oli mukana pitkään viljeltyjä turvepeltoja ja muutamia vuosia sitten raivattuja maita.
”Tulosten perusteella päästöt voivat olla näissä samalla tasolla.”
Nurmiviljelyssä olevien peltojen mittauksissa ei vielä ole päästy niin kattaviin tuloksiin, että voitaisiin tehdä laajempia johtopäätöksiä viljelykeinojen vaikutuksista kokonaispäästömääriin.
”Omaihka-hankkeessa on tarkasteltu erityisesti dityppioksidien päästöjä turvepelloilla. Sen jatkohankkeella haetaan tietoa myös hiilidioksidipäästöistä”, Saarnio toteaa.
Jatkohanke Alueelliset ratkaisukeinot eloperäisten maatalousmaiden ilmastovaikutusten hillitsemisessä, eli Armi, jatkuu vuoden 2024 loppuun.