Kannattavuus sivuroolissa: Helsingin pelloilta saadaan satoa, mutta syyt viljelyyn ovat muualla
Helsingissä on viljeltävänä yhteensä noin 330 hehtaaria kaupungin omistamaa peltoa.Tilaajalle
Haltialan tilan eläimet saavat ison osan rehuistaan Helsingin pelloilta. Arkistokuva. Kuva: Jaana KankaanpääAiemmin lähestulkoon kaikki viljely Helsingin pelloilla perustui kyntöön tai suorakylvöön.
Nyt meneillään on kolmas kasvukausi uudistavaa viljelyä.
Menetelmässä maan muokkaus minimoidaan ja pellolla pyritään ympärivuotiseen kasvipeitteeseen.
Tavoitteena on lisätä hiilen varastoitumista.
Kasvinsuojeluaine glyfosaattia ei käytetä lainkaan.
”On se muuttanut tapaa viljellä ja ajatella”, tiivistää vastaava luontomestari Aleksi Kankare. Viljelysuunnitelman hän tekee itse.
Hänen kotitilansa sijaitsee Salossa, mutta työkseen Kankare viljelee kaupungin peltoja.
Paikoin siirtyminen uuteen viljelytapaan on näkynyt myös sadoissa.
Monet pellot sijaitsevat viljavilla mailla, joilla rikkakasvipaine on kova.
Varsinkin erikoiskasvien kohdalla Kankare yllättyi siitä, kuinka roskaisia kasvustot olivat.
”Härkäpavun kanssa oli tosi paljon ongelmia, se kun on hidas itämään.”
Meneillään on vasta opetteluvaihe, hän korostaa.
Helsingissä viljeltävänä on yhteensä noin 330 hehtaaria kaupungin omistamaa peltoa.
Niistä noin 260 hehtaaria on rehun- sekä viljantuotannossa ja maisemapeltoina.
Loput 70 hehtaaria on luonnonhoitonurmena.
Varsinaista kannattavaa liiketoimintaa Helsingin kaupungin viljely ei ole.
”Kaupungin tavoite ei ole tuottaa rehuviljaa tai rehukiloja vaan hoitaa ulkoilualueita ja kartanon alueita”, Kankare tiivistää.
”Niitä hoidetaan perinteen mukaan maatalouden keinoin.”
Syntyy kaupunkiviljelyssä silti satoakin.
Haltialan kotieläintilan eläimet saavat kaiken karkearehun kaupungin omilta pelloilta.
Haltialaan ja Fallkullan kotieläintilalle menee lisäksi pieniä määriä viljaa.
Viljaa käytetään hieman myös riistapaikoilla ja Tokoinrannan sorsanruokinnassa.
Loppu vilja myydään.
Ilkivaltaa on kaupunkiympäristöstä huolimatta vähän, Kankare kertoo.
Polkuja pelloille tosin syntyy joka vuosi. ”Niitetty nurmipelto on kiva paikka ulkoiluttaa koiraa. Ei kukaan tuommoisia pysty vahtimaan. Haltialassakin käy tuhansia ihmisiä.”
Ihmisiä isompi ongelma ovat hanhet – etenkin syksyisin.
Viime vuosina tilanne on pahentunut, Kankare toteaa. ”Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun hanhien syömät syysviljat on keväällä otettu ylös. Metsäpellot olisivat varmaan paremmin suojassa.”
Ja on kaupunkiviljelyllä vielä ainakin yksi merkitys, eikä se ole aivan vähäpätöinen: Viljely tuo maatalouden lähemmäs kaupunkilaisia.
Yhä harvemmalla on enää mummolaa, jonne pääsisi katsomaan työkoneita ja eläimiä, Kankare pohtii.
Etenkin lapsille suuret työkoneet ovat ihastelun aihe.
”Kun pieni, 3—5-vuotias kundi tai mimmi näkee puimurin, hän voi olla siitä pitkään ihan täpinöissään.”
- Osaston luetuimmat
