”Suojautuminen” olemassaolostaan taistelevan Ukrainan ruokatuonnilta on EU:lta häpeällinen esitys

EU:n instituutioiden, siis komission, jäsenmaiden neuvoston ja parlamentin tiedotteet ovat monesti vaivaannuttavaa luettavaa. Niissä todistetaan valitettavan usein mustaa valkoiseksi: saavutuksia kehutaan, vaikka tosiasiassa pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen on tuottanut luvattoman laihan lopputuleman.

Jäsenmaiden neuvoston tuore tiedote, joka koskee sotaa käyvän Ukrainan tulli- ja kiintiövapaata tuontia, on tästä malliesimerkki.

Siinä kerrotaan, että jäsenmaiden ja parlamentin edustajat ovat päässeet sopuun tullivapaan tuonnin jatkamisesta kesään 2025 asti. Heti perään hehkutetaan, miten sopimus ”osoittaa, että EU on horjumaton Ukrainalle antamassaan poliittisessa ja taloudellisessa tuessa, kun Venäjän perusteettoman sotilaallisen hyökkäyksen alkamisesta on kulunut yli kaksi vuotta”.

Se jätetään selkokielisesti kertomatta, että erityisesti ranskalaisten ja puolalaisten, mutta myös muiden maiden maataloustuottajien painostuksesta EU on valmis leikkaamaan Venäjän hyökkäystä torjuvalle Ukrainalle elintärkeitä vientituloja, joita se saa maataloustuotteista. Tästä nimittäin on käytännössä kysymys, kun kapulakielisessä tiedotteessa sanotaan, että ”EU on päättänyt tehostaa herkkien maataloustuotteiden suojaa”.

EU-viljelijät ovat huolissaan omasta tulotasostaan ja vaaleihin valmistautuvat EU-poliitikot vastaavat huutoon. Näin siitäkin huolimatta, että ukrainalaisilla pelissä on isänmaan itsenäisyys.

Neuvoston tiedotteessa kehuttu ”alustava yhteisymmärrys” antaa EU:n komissiolle mahdollisuuden puuttua Ukrainan ruokatuontiin entistä matalammalla kynnyksellä. EU-parlamentin on tarkoitus sinetöidä sopu täysistunnossaan huhtikuun lopussa.

Se laajentaa mahdolliset tuontirajoitukset koskemaan siipikarjan, kanamunien ja sokerin lisäksi kauraa, maissia, rouheita ja hunajaa. Tuontia rajoitetaan, jos se ylittää vuoden 2021 jälkipuoliskon sekä vuosien 2022 ja 2023 keskiarvon. Vuoden 2021 loppupuoli lasketaan mukaan, koska se madaltaa keskiarvoa ja samalla kynnystä turvautua tuontirajoituksiin. Lisäksi suojamekanismit voidaan aktivoida 14 vuorokauden sisällä, kun aikaisemmin aktivointiaika oli 21 vuorokautta.

Kaikki tämä tehtiin, koska eri puolilla Eurooppaa mieltään osoittaneet viljelijät niin vaativat. Eikä kaikki tämä välttämättä edes riitä. Tuottajien eurooppalaisen kattojärjestön Copa Cogecan mielestä suojatoimien pitäisi koskea myös ukrainalaista vehnää ja kauraa.

Eurooppalaisilla maataloustuottajilla voisi kiistatta mennä paremminkin. Kannattavuus on heikoissa kantimissa eikä EU:n uusi ilmasto- ja ympäristölainsäädäntö helpota tilannetta. Samaan aikaan Ukrainan halpatuonti sotkee markkinoita. Se on erityisesti Puolassa ilmeisen kriittinen kysymys.

Eli EU-viljelijöillä on monta syytä osoittaa mieltään, mutta kysymys kuuluu, onko Ukrainan tuonnin rajoittaminen EU:lta oikea keino tulla vastaan?

Eikö maataloustuotannon akuuttien kannattavuusongelmien ratkaisemiseen löydy muita välineitä? Miksi EU tai kansalliset hallitukset eivät voi korvata Ukrainan tuonnin aiheuttamia menetyksiä suoraan viljelijöille. Ja miten merkittävästi Ukrainan halpatuonti ylipäätään nakertaa EU-tuottajien kannattavuutta?

Onko kohtuullista, että koko Euroopan turvallisuuden kannalta ratkaisevaa sotaa käyvä ja ulkopuolisen tuen varassa sinnittelevä maa joutuu maksajaksi, kun EU-poliitikot yrittävät liehitellä maaseudun äänestäjiä?

Ukrainan ruokatuonnin rajoittaminen horjuttaa EU:n ja sen jäsenmaiden uskottavuutta Ukrainan tukijoina. Jäsenmaista erityisen outoon valoon joutuu Ranska ja Ukrainan tukirintaman − myös sen − keulakuvaksi itse itseään väkevästi nostava presidentti Emmanuel Macron.

Ukrainan jättimäisiin tuotantoyksiköihin perustuva maatalous on EU:lle massiivinen haaste, kun neuvottelut sodan runteleman maan EU-jäsenyydestä toden teolla käynnistyvät. Nyt on kuitenkin väärä hetki aloittaa Ukrainan ”kotouttaminen” ja suojata nykyisten EU-maiden maataloustuotantoa ukrainalaiselta kilpailulta.

EU-maiden sotilaallinen ja taloudellinen tuki on ukrainalaisille päivä päivältä tärkeämpää, koska Yhdysvaltain panos hiipuu sisäpoliittista syistä vääjäämättä. Maatalousvienti on ollut yksi maan talouden kivijaloista ja on sitä myös jatkossa. Sen rokottaminen on sodassa alakynteen joutuneille ukrainalaisille raskas isku myös psykologisesti.