Maustekasvin muokkaama pelto läpäisee vettä ja nostaa viljasatoa – Suorakylvettynä ”helposti 5 000–7 000 kiloa hehtaarilta”

Kesän runsaat sateet vaikeuttivat viljelijöiden arkea monin paikoin. Satakunnassa sademäärät nousivat kesä-heinäkuussa korkealle, joskin vedentulo on vaihdellut jopa pitäjästä toiseen.

”Porin suunnalla on toukokuun 23. päivän kylvöjen jälkeen satanut yli 250 millimetriä”, kertoo Pro Agria Länsi-Suomen asiantuntija Jarkko Storberg.

Pahimmilla paikoilla notkelmat tai tiiviit ja heikosti vettä läpäisevät pellot muuttuivat sadeviikkoina lammikoiksi. Moni ruiskutustyö keskeytettiin traktorin vajottua pehmeään maahan.

Kaikkia ei runsas sadevesi haitannut. Porilainen maanviljelijä Jarkko Juhola sai ruiskutettua kasvustonsa suunnitellusti, vaikka vettä satoi tämän tästä.

Osaltaan kiitos kuuluu pitkään jatkuneelle kuminanviljelylle.

“Vesi ei jää seisomaan, koska kuminan juurten puhkomat pellot läpäisevät vettä hyvin. Kasvit ovat tehneet ison työn 16 vuoden viljelyn aikana”, Juhola kertoo.

Tavallisesti kumina kasvaa yhdellä kylvöllä kolme kesää: kylvövuosi ja kaksi satovuotta.  Kuva: Taneli Laine

Suomen valoisista kesäöistä hyötyvä maustekasvi saapui Juholan viljelykiertoon alun perin naapuritilalta vuokrattujen maiden mukana.

Aiemmin muun muassa puhdaskauraa kasvaneilla lohkoilla oli ongelmia kovan ja tiivistyneen maa kanssa. Pro Agrian asiantuntija Storberg muistaa tuona aikana käyneensä Juholassa, eikä meinannut saada näytekairaa peltoon porattua.

Sittemmin kumina on tehnyt hidasta muokkaustyötään. Lähes porkkanan kokoinen juuri raivaa tiensä maan kamaraan jättäen jälkeensä ilmaa ja vedenläpäisevyyttä parantavia käytäviä.

Kuminan juuri on suurimmillaan porkkanan kokoinen. Kovemmassa kohdassa juuri mutkistuu etsiessään tietä maan poveen. Kuva: Taneli Laine

Tavallisesti kumina kasvaa yhdellä kylvöllä kolme kesää: kylvövuosi ja kaksi satovuotta. Toisen satovuoden jälkeen Juhola vaihtaa lohkon viljalle, mutta kyntämään hän ei ryhdy.

“Kyntämällä ei kannata tuhota kuminan juuristoa, vaan se on jätettävä maahan hajoamaan. Näin saadaan pidettyä maan rakenne hyvänä, ja tulos näkyy myös seuraavassa viljasadossa,” hän painottaa.

Kuminan jälkeen suorakylvetyn viljasadon satotaso on helposti 5 000–7 000 kiloa hehtaarilta. Se on selvä osoitus siitä, ettei kumina ole pelkkä mauste, vaan arvokas viljelykierron osa, joka voi parantaa lohkon rakennetta pidemmäksi aikaa.

Kasvinsuojeluruisku on Juholan tärkeimpiä työvälineitä. Rikkakasvit on suorakylvetyillä pelloilla pidettävä kurissa. Kuva: Taneli Laine

Onkimatojakin löytää Juholan pelloista vähällä kaivamisella. Muokkaamatta jättäminen tuo hyötyjä, mutta asettaa omat vaatimuksensa kasvinsuojelulle.

“Ruiskutukset pitää tehdä juuri oikeaan aikaan ja oikeilla aineilla. Pian kylvön jälkeen levitettävä maavaikutteinen kasvinsuojeluaine pitää rikat kurissa kasvuun lähdettäessä.”

Rikkakasvien torjunnassa vaikein vastustaja on saunakukka. Sitkeänä se pystyy kasvamaan jopa tiheän ja vyötärönkorkuisen kuminakasvuston läpi. Tavanomaisemmat kasvinsuojeluaineetkaan eivät tepsi.

“Saunakukka vaatii oman lähestymistapansa. Se pitää ottaa huomioon jo kasvukauden suunnittelussa, eikä torjuntaa voi jättää viime tinkaan,” Juhola toteaa.

Tiheän kuminapellon läpi tunkeva saunakukka kasvattaa torjumattomana melkoisen rikkasiemenpankin.  Kuva: Taneli Laine

Rikkakasvien siementen kurissapito onkin yksi suurimmista haasteista suorakylvön ja kuminan viljelyn yhdistämisessä. Käsinkin on saunakukkaa kitketty, mutta se alkaa olla 46 hehtaarilta mahdoton urakka.

Vaikka suorakylvö ja kumina vaativat viljelijältä enemmän suunnitelmallisuutta ja kasvituntemusta, Juhola on vakuuttunut menetelmän eduista. Hän näkee sen paitsi taloudellisesti järkevänä, myös kestävänä ratkaisuna muuttuvassa ilmastossa.

Jos nämä sateiset kesät lisääntyvät, juurevat kasvit auttavat vedenhallinnassa ja tuovat joustavuutta viljelijän työaikoihin.

”Kuminalla on pitkä puintiaika elokuulta syksyyn. Uudet lajikkeet eivät edes varise, vaan kestävät odottaa pellolla.”

Kumina ensimmäisenä vuonna itämisen jälkeen ja täydessä kukassa toisen vuoden kesänä. Kuva: Jarkko Juhola

Haastavina vuosina kevätviljojen puinnit ovatkin homeriskin takia menneet edelle, kun mausteet ovat samalla saaneet odottaa kypsyneinä pellossa. Kumina kestää odotusta kypsyneenäkin, eikä se maistu edes peuroille tai hirville.

Puintiin ja kuivaukseen soveltuu sama kalusto kuin viljoille. Tärkeintä on kuivurin ja puimakoneen tarkka putsaus kasvilajia vaihtaessa. Siivoustyöhön kuluu melkeinpä koko päivä.

Elokuisen kuminan puinnin jälkeen kiertoon sopisivat myös syysviljat, mutta eivät täällä. Hanhien sekä joutsenten muuttoreitille osuvasta Juholasta syysviljat syötäisiin suoraan pellosta.

”Satakin joutsenta voi lohkolla parhaimmillaan nähdä”, viljelijä kertoo kokemuksesta.