Kauranvihnepedillä kasvavia osterivinokkaita. Etualalla kasvupohjasta valmistettu komposiittilevy. Kuva: Jarno Mela
Tämäkö on tulevaisuuden maatilojen hittituote? "Siitä voi vaikka rakentaa talon, kun on ensin syönyt sadon”
Maatilojen tyhjenevät tuotantotilat soveltuisivat hyväkatteiseen kasvatukseen, sivuvirrat valjastettaisiin kasvualustaksi, tutkija esittää.TilaajalleHelsinki
Laboratoriomestari Jutta Varis ehdottaa maatiloille uusia tulonlähteitä ja Suomen ruokavientiin puhtia tuoreilla avauksilla. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan aistilaboratoriosta löytyy kattilallinen kaurankuoria. Kuva: Jarno Mela”Olen Laitlan flikoi ja katselen maailmaa maatilalla kasvaneen silmin”, aloittaa Varsinais-Suomen kanapitäjästä kotoisin oleva elintarviketeknologi Jutta Varis.
Tuota katsetta hän hyödyntää tutkijana Helsingin yliopiston tutkimusryhmissä, joissa etsitään ratkaisuja erilaisten sivuvirtojen hyödyntämiseen. Ja siihen, kuinka jatkossakin pystyttäisin ruokkimaan kestävällä tavalla maapallon yhä kasvava väestö.
Yllättäen potentiaalia näyttää löytyvän erityisesti monilla suomalaisilla tiloilla jo kasvatettavasta osterivinokkaasta.
”Kyseinen valkolahottajasieni on valtavan monipuolinen. Se avaisi maatiloille uudenlaisia toimeentulon mahdollisuuksia.”
Varis toteaa, että ensinnäkin kasvualustaksi osterivinokkaalle kelpaavat monenlaiset maatilojen sivuvirrat, kuten kauran akanat.
”Niissä on runsaasti vinokkaan tarvitsemia ravinteita. Sientä voidaan kasvattaa suoraan akanapedillä ruuaksi tai sitten vihneistä voidaan uuttaa nestemäinen kasvuliuos, jossa sienirihmasto voi kasvaa.”
Hän muistuttaa, että itse rihmastokin on syötäväksi kelpaava, mutta sillä ei vielä ole EU-alueella elintarvikehyväksyntää.
”Siitä voitaisiin jalostaa esimerkiksi pihvejä hampurilaisten väliin niille, jotka kaipaavat erilaisia proteiinin lähteitä.”
”Siitä voi vaikka rakentaa itselleen matalateknologisen ja energiatehokkaan talon, kun on ensin syönyt sadon.”
Kaurankuorissa kasvatettu osterivinokas sisältää kaikki välttämättömät aminohapot.
”Sieni tuottaa itse D-vitamiinia UV-valon vaikutuksesta, ja sienirihmasto imee kaikki kasvualustassa tarjolla olevat ravinteet, vitamiinit ja kivennäisaineet ihmisen käyttöön.”
Tutkija huomauttaa, että sienten avulla voitaisiin ratkoa myös ylipaino-ongelmia.
”Sienet sitovat paljon kosteutta ja sisältävät paljon sulamatonta ravintokuitua. Voimme siis syödä vatsamme niitä täyteen ilman biologista hävikkiä.”
Lasiastiassa on kauranvihneistä tehtyä ravintoliuosta. Muovipakkauksessa on puolestaan siinä kasvatettua sienirihmastoa. Kuva: Jarno MelaMutta ei siinä vielä läheskään kaikki. Tutkija toteaa, että kun osterivinokas on käyttänyt kaurankuorista kaiken ravinnon, voidaan jäljelle jäänyt kasvualusta kuivata komposiitiksi.
”Tämä levy on osoittautunut erinomaiseksi lämpöeristeeksi. Siitä voi siis vaikka rakentaa itselleen matalateknologisen ja energiatehokkaan talon, kun on ensin syönyt sadon. Tai komposiitti voidaan syöttää vaikka eläimille rehuna.”
Ensin tosin EU-alueelle tarvittaisiin rehulupa sienirihmastolle.
Mutta eivätkö myös hiiret halua syödä vinokastaloa? Entä eikö talo olisi aika potentiaalinen ei toivotuillekin sienille?
”Kyllä, mutta komposiitin voi verkottaa niin, että jyrsijät eivät pääse rakenteeseen käsiksi. Sen voi myös käsitellä kemiallisesti tai sekoittaa joukkoon jotain sivuvirtaa, mistä jyrsijät ja hyönteiset eivät pidä. Ja kunhan seinämateriaali vain pysyy kuivana, ei seinästä ala kasvaa osterivinokasta eikä muitakaan sieniä”, Varis selittää.
”Likipitäen kaikki vanhat kanalat, sikalat ja navetat soveltuisivat kasvattamoiksi.”
Varis kertoo vieneensä osterivinokkaista maistiaisia suvun tipuille Kalantiin.
”Ne olivat aivan hulluna sienikomposiittiin! Kun laskin sienipylpyn lattialle, ne tulivat heti nokkimaan. Itse asiassa sienestä voidaan myös valmistaa kuiviketta. Sehän sitoo tehokkaasti kosteutta.”
Äkkiseltään tulisi mieleen, että kanat nokkisivat samalla myös jätöksiään.
”Siitä ei muodostu terveysongelmaa, sillä osterivinokas voi käyttää myös ammoniakkia ravintonaan”, Varis sanoo.
ETM Jutta Varis esittelee Kauran akanapedillä itiöemiä tuottavia osterivinokkaita ja käytetystä kasvualustasta valmistettua komposiittilevyä. Kuva: Jarno MelaVaris kertoo katselleensa surullisin mielin maaseudulla tyhjilleen jääviä tuotantorakennuksia ja pohtineensa, mitä asialle voitaisiin tehdä.
”Osterivinokasta ja muita valkolahottajasieniä on helppo kasvattaa. Uskoisin, että likipitäen kaikki vanhat kanalat, sikalat ja navetat soveltuisivat kasvattamoiksi. Ja turkistarhat! Eikö olisi hienoa, kun niillä kasvatettaisiin leijonanharjaa? Uskoisin sienten kasvattamisen olevan tuottavampaakin kuin turkisten.”
Leijonanharja on syötävä sieni, toiselta nimeltään siiliorakas.
”Turkistarhojen häkit voitaisiin eristää sienikomposiitilla, silloin kasvatus onnistuisi niissä myös talvella.”
Jutta Varis näkee sienten viennissä potentiaalia.
”Sienten vientimarkkina on vielä ihan käsittämättömän pieni. Vientiä voisi lisätä paljonkin, jos sieniä ja sienirihmastoa tuotettaisiin nykyistä enemmän sisätiloissa.”
Tutkija ihmettelee, miksi kaikki, jotka sietävät trehaloosia eli sienisokeria, eivät syö sieniä.
”Selvittelemme esteiden syitä. Jos sienen suutuntuma on ongelma, niin se on helppo korjata. Sienet maistuvat sellaisenaan ihanasti umamille ja sienirihmasto tuottaa lajityypillisesti samoja aromiyhdisteitä kuin itiöemätkin.”
Elintarviketeknologisesti ajatelleen sieniproteiini käyttäytyy samalla tavalla kuin eläinproteiinikin.
”Maustamalla sienistä saa vaikka pateeta ja makkaraa.”
- Osaston luetuimmat
