
Juho Riuttamäki pitää noin 900 emakon yhdistelmätilaa Huittisissa: kaksi tilaa on Huhtamossa ja kaksi muuta 30 kilometrin päässä Vampulassa.
Vuosittain viljaa kuluu sikojen ruuaksi noin viisi miljoonaa kiloa – suurin osa ohraa.
“Tällä hetkellä noin 80 prosenttia meidän syötettävästä viljasta on ohraa, mutta tulevaisuudessa voi lisääntyä muiden viljojen syöttäminen. Se riippuu täysin hinnasta ja saatavuudesta”, Riuttamäki kertoo.
Yhdellä tilalla siat ruokitaan kokonaan täysrehulla.
“Täysrehutonni tulee ehkä 50–70 euroa kalliimmaksi kuin vilja-tiivistetonni. Siinä on rahtikustannus tehtaalta, käsittelymaksut, lämpökäsittelyt ja sitten kuljetus takaisin tilalle.”
Tiivisterehu tarjoaa kuitenkin hygienianäkökulmasta merkittäviä etuja esimerkiksi salmonellan torjunnassa. Vaikka Riuttamäen tilalla ei ole tautiongelmia ollut, tunnetaan tapauksia, joissa rehuviljan mukana on tullut salmonella tai dysenteria, ja seuraukset ovat olleet kohtalokkaita.
”Koko sikala on silloin tyhjennettävä, pestävä, desinfioitava ja kalkittava. Siinä on monella mennyt yritys nurin.”
Vaikka suurin osa rehuviljasta ostetaan muilta tiloilta, Riuttamäki viljelee myös itse ohraa, syysvehnää ja sokerijuurikasta. Tänä vuonna kierrossa on paljon syysvehnää.
”Syysohrat puitiin tiistaina (29.7.). Siinä oli hieman talvituhoja ja sitä myöten muutamia aukkopaikkoja. Satomäärä oli kuitenkin positiivinen yllätys – arvio oli vähemmän kuin kolme tonnia, mutta lopulta tulikin 4,5 tonnia.”
"Kulurakenteesta noin 75 prosenttia koostuu pelkästään sikojen rehusta ja suurin osa siitä on viljaa."
Ohra on Riuttamäen mukaan kärsinyt osittain märkyydestä ja osin kuivunut pystyyn, mutta hän odottaa keskimääräistä satoa.
”Syysvehnät näyttää todella hyvältä. Sitä on paljon tänä vuonna ja luulisi, että päästään keskimääräiseen satoon.”
Rehuviljojen hintoja Riuttamäki seuraa tarkkaan ja päivittäin – syystäkin.
"Kulurakenteesta noin 75 prosenttia koostuu pelkästään sikojen rehusta, ja suuri osa siitä on viljaa."
Viime vuosien kriisit, kuten koronaepidemia ja Ukrainan sota, ovat vaikuttaneet rehuviljan hintaan huomattavasti.
”Korkeimmat hinnat taisivat olla vuonna 2022, jolloin viljan hinta oli noin 440 euroa tonnilta, ja silloin sian hinta ei pysynyt perässä ollenkaan. Se oli vaikeaa aikaa.”
Ennen Ukrainan sotaa rehuviljan hinta oli 130–160 euroa tonnilta. Se oli korkeamman tukipolitiikan myötä jossain määrin kestävällä tasolla. Tällä hetkellä hinta on noin 175 euroa matalammalla tukitasolla, joka ei Riuttamäen mielestä ole pidemmän päälle kestävä taso.

”Nykyinen rehuviljan hintataso ei ole kestävä kohonneiden kulujen, sekä alentuneiden tukitasojen markkinassa.”
Sama on tapahtunut myös sikatiloilla. Kulut ovat nousseet ja muun muassa eläinten hyvinvointikorvauksen tukitasot ovat madaltuneet. Lopputuotteesta saatava hinta on sen sijaan laskenut.
”Jos minä olen ainoa, kuka maksaa 200 euroa tonnilta ja muut sen 150, niin ei siitä ole mitään apua. Ei itselläkään ole sitten mitään järkeä maksaa muuta kuin markkinahintaa.”
Helmi–maaliskuu on Riuttamäen mukaan haastavin aika ostaa viljaa – loppukesä ja syksy on otollisin aika saatavuuden ja hinnan takia.
Riuttamäki seuraa rehuviljan hintaa muun muassa farmfacts.info-nettisivuilta sekä Whatsapp-ryhmistä ja Facebookin maatalouskanavilta.
”Tarkkaan seuraamalla eri kanavia näkee onko yli- vai alijäämää. Nyt näyttäisi siltä, että kauraa on ainakin ensi talvena aika paljon.”
Riuttamäellä on niin sanottu ”ydinporukka”, joilta hän ostaa viljaa.
”Meillä on tietyt kahdeksan tilaa, joilta ostetaan viljaa, jopa vähän premium-hintaan. Loput tulevat sitten hajanaisesti sieltä, mistä saa ja maksetaan ihan viimeiseen tingattu hinta.”