Talvi koetteli syysviljoja, kylvön jälkeiset sateet hellivät ja puintiaikaan oli poikkeuksellisen pitkään poutaa

Mitä viime vuoden säästä voi ottaa opiksi maataloudessa? Sitoivatko metsät hiiltä entiseen tapaan vai hiipuiko kasvu? MT pyysi asiantuntijoita analysoimaan vuoden 2022 säätä.

ProAgrian kehityspäällikölle Sari Peltoselle tulevat säävuodesta ensimmäiseksi mieleen alueiden suuret erot, jotka tuntuvat vuosi vuodelta korostuvan. Toisaalla oli melkein katovuoden aiheuttavaa kuivuutta ja toisaalla normaalia.

Vuosi alkoi erikoisesti, kun talvehtivien syyskasvien päälle muodostui jääkansi vaihtelevien säiden vuoksi, Peltonen kertoo. Yli 70 000 hehtaaria syksyllä kylvettyjä kasveja tuhoutui.

Kevätkylvöt saivat poikkeuksellisen hyvän lähdön kasvuun, sillä vettä satoi sopivasti. Se on harvinaista, sillä usein kylvöjen jälkeen on liian kuivaa.

Hyvän alkuunlähdön jälkeen tuli kuitenkin pitkä sateeton kausi juuri sadonmuodostuksen tärkeässä vaiheessa. Vettä saatiin viime hetkellä, mutta jonkin verran satopotentiaalista ehdittiin menettää.

Viime vuonna oli poikkeuksellinen pitkä poutainen, jopa helteinen puintikausi. ”Näin montaa peräkkäistä puintipäivää ei ole aikoihin koettu”, Peltonen muistelee.

Poikkeus oli Etelä-Pohjanmaa, jossa puimurit olivat upota litimärkiin peltoihin puintikauden alussa.

Syksyllä pitkään jatkunut lämmin kausi mahdollisti syysviljojen kylvön pitkälle syyskuun puolelle. Muutoin niiden ala olisi jäänyt pieneksi, koska normaalina kylvöaikana oli liian kuivaa.

Pitemmällä aikavälillä Peltonen on kiinnittänyt huomiota siihen, että sääilmiöt ovat äärevöityneet: Kun on esimerkiksi kuivaa ja helteistä, sitä jatkuu pitkään.

”Viljelyssä tulisi entistä enemmän varautua sääriskeihin. Kevätkylvöt tulisi saada tehtyä ajoissa, kun kevätkosteutta on jäljellä. Siten juuret ehtivät kasvaa syvemmälle ja ovat valmiita ottamaan vettä kuivia jaksoja varten.”

”Myös pellon vesitalouden ja maan rakenteen tulee olla kunnossa, jotta se toimii äärevissä oloissa mahdollisimman hyvin.”

Lämpösummaa kertyy vähitellen yhä enemmän, kun ilmasto lämpenee.

Myös viime kasvukautena kertyi jonkin verran enemmän kuin vertailujaksolla. Summaa kertyy päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on +5 asteen yläpuolella. Summaan lasketaan kasvukauden aikana vuorokauden keskilämpötilan viiden asteen ylittävä osa.

Syksyt lämpenevät, mikä periaatteessa mahdollistaisi pitemmän kasvukauden tarvitsevien lajikkeiden viljelyn. Uusia syysmuotoisia kasveja, syysohran lisäksi, voitaisiin ehkä viljellä nykyistä enemmän, Peltonen pohtii.

Mutta aivan yksinkertaista se ei ole. Talvi on talvi ja koettelee syyskylvöksiä välillä kovastikin. Puintikauden venyessä myöhäisten lajikkeiden korjuuriskit kasvavat.

Ja valon määrä on se mikä on. Se ei muutu.

Metsän hiilinielut hiipuivat kesinä 2018–2020, jolloin erityisesti mänty kasvoi tavanomaista hitaammin. Miten mahtoi käydä viime kesänä?

Kesä 2022 oli olennaisesti keskimääräistä lämpimämpi, joten voisi ajatella, että metsät olisivat kasvaneet kohtalaisen hyvin. Toisaalta alkukesällä oli monin paikoin kuivaa, minkä taas voi olettaa hidastaneen kasvua, pohtii johtava tutkija Harri Mäkinen Luonnonvarakeskuksesta.

Varsinaisia kasvumittauksia ei ole tehty, eli vielä ei voi varmasti sanoa, onko viime vuoden kasvuindeksi yli vai alle normaalin. Valtakunnan metsien inventoinnin kasvuluvut vuodelta 2022 valmistuvat vasta keväällä.

Sään merkityksen arviointia vaikeuttaa sekin, että puiden kasvuun vaikuttavat monen peräkkäisen vuoden säät yhdessä, Mäkinen sanoo. Jos on pari–kolme huonoa vuotta peräkkäin, puut eivät ehdi toipua yhdessä kesässä oli se kuinka otollinen tahansa.

Kuusen on perinteisesti ajateltu olevan mäntyä alttiimpi kuivuudelle, sillä sen juuret ovat matalalla. Se ei täysin näytä pitävän paikkaansa, sillä vuoteen 2020 asti kuusen kasvu oli jopa normaalia parempaa mutta männyn kasvu hidastui. Toisaalta mänty kasvaa usein kuivimmilla paikoilla.

Vuoden 2022 vaikutus puiden kasvuun selviää vasta keväällä, kun valtakunnan metsien inventoinnin kasvuluvut valmistuvat. Kuva: Sanne Katainen

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan viime vuosi oli tavanomaista lämpimämpi. Koko maan keskilämpötila oli noin 3,8 astetta, mikä on 0,9 astetta yli pitkän ajan eli vuosien 1991‒2020 keskiarvon. Edellisen kerran lämpimämpää oli vuosina 2020 ja 2015.

Suurin osa kuukausista oli tavanomaista lämpimämpiä. Ainostaan huhtikuussa, syyskuussa ja joulukuussa jäätiin suuressa osassa maata keskiarvojen alapuolelle. Elokuu oli osassa maata ennätyksellisen lämmin.

Vuoden 2022 ylin lämpötila oli 32,9 astetta. Lukema mitattiin Porin lentoasemalla 28. kesäkuuta. Vuoden alin lämpötila, -35,7 astetta, havaittiin 8.1.2022 Enontekiön lentoasemalla.

Sademäärä oli suuressa osassa maata lähellä tavanomaista tai hieman tavanomaista pienempi, kuten oheisesta kartasta näkyy.

Suurin vuosisademäärä havaittiin alustavien tietojen mukaan Nurmeksen Mujejärvellä, jossa satoi 834,3 millimetriä. Vähiten vuoden aikana satoi Utsjoen Kevolla, 400,6 millimetriä, Ilmatieteen laitoksen vuosiyhteenvedosta ilmenee.

Suurin vuorokauden sademäärä oli Seinäjoen Pelmaalla 5. elokuuta havaittu 90,9 millimetriä.

Vuoden suurin tilastoitava lumensyvyys oli Kittilän Kenttärovalla 11. huhtikuuta mitattu 132 senttimetriä.

Helmikuu oli maan etelä- ja keskiosassa paikoin ennätyksellisen sateinen. Siuntion Sjundbyn havaintoasemalla mitattiin uusi Suomen helmikuun sademääräennätys, 142,7 millimetriä. Edellinen ennätys oli 131,6 millimetriä vuodelta 2016 Kouvola Anjalan havaintoasemalta.