Näyttelylampaana olemisessa on hyvät puolensa. Kuva: Lari Lievonen
”Se on turvaseksimies ja katraan onnellisin pässi” − Teppo härnää työkseen tyttöjä
Lammastilat kärsivät kansallisesta tukipolitiikan tiukasta linjauksesta.TilaajalleOripää
Karjataidon tilan Kaisa Hilska ja Retronikin Reino Louko esittelevät Okrassa Teppo-pässin kanssa lammasalan monia puolia. Kuva: Lari LievonenLammasosastolla Okra-kävijöitä vastaanottaa erikoisessa tehtävässä palveleva komistus, Teppo.
”Teppo on turvaseksimies ja katraan onnellisin pässi”, nauraa Kaisa Hilska paattislaiselta Karjataidon tilalta.
Samaan aikaan yrittäjä seisoo kuitenkin vakavana sanojensa takana.
”Viisivuotias Teppo on härnäripässi. Se on kuohittu, jolloin sen tehtävä on paritella ja herätellä uuhia kiimaan feromoneillaan. Siitospässit hoitavat sen jälkeen suvunjatkamisen.”
Teppo on luonteeltaan kesy ja säyseä.
”Se oli alunperin poikamme lemmikki. Härnärin työn myötä se pystyttiin säästämään.”
Karjataidon tilalla tuotetaan monenlaisia palveluja.
”Meillä on Gotlannin turkislampaita, ruskeita suomenlampaita ja turkisristeytyksiä kuten Teppo. Risteytyksillä saamme turkiksiin eri sävyjä, sillä alkuperäinen rotu on aina harmaa.”
Lampaat tekevät maisema- ja ympäristötöitä, ja niiden paimennuksessa ja vahtimisessa käytetään koiria, joita tila niin ikään välittää nauta- ja lammastiloille.
Suomalaisten lammastilojen määrä on pudonnut viime vuosina tuntuvasti.
”Lammastiloja kyllä perustetaan koko ajan paljon, mutta samaan aikaan toimintansa myös lopettaa yhä useampi”, kertoo Suomen lammasyhdistyksen puheenjohtaja Marjo Simpanen.
Selitys kehitykseen löytyy kansallisesta tukipolitiikasta.
”Viime aikoina on pudotettu valtavasti sitä alaa, jolta lampaiden tekemää ympäristö- ja maisemanhoitotukea maksetaan. Jos aiemmin korvausta on maksettu esimerkiksi koko saaresta, jolla lampaat viettävät kesän, on tarkastusten myötä rajattu pois merkittäviä aloja, esimerkiksi kalliota ja kivikoita.”
”Tuolla promillen alalla esiintyy 25 prosenttia kaikista uhanalaisissa lajeistamme; kasveista, linnuista, hyönteisistä ja muusta faunasta.”
Lammastilat ovat Simpasen mukaan Suomessa keskimäärin pinta-alaltaan pienempiä kuin muut eläintilat.
”Tilan oma peltoala on usein niin pieni, että se tarvitaan rehutekoon. Siksi on tärkeää, että lampaita voidaan viedä tilan ulkopuolelle laiduntamaan maisemanhoito- ja ympäristötöihin ja että tästä alasta maksettaisiin kunnon korvaus. Muuten tilan on mahdotonta kasvattaa eläinmääräänsä.”
Lampaiden hoitamia, tukea saavia perinnebiotooppeja on noin promillen osuus Suomen kokonaispinta-alasta.
”Tuolla promillen alalla esiintyy 25 prosenttia kaikista uhanalaisissa lajeistamme; kasveista, linnuista, hyönteisistä ja muusta faunasta. Toivoisimme, että ministeriö tarkistaisi kansallista tulkintaansa asiaan.”
Marjo Simpanen on toiminut Lammasyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 2017. Kuva: Lari LievonenMonipuolisen lammasosaston yhteen kokoavana voimana toimiva seinäjokinen Reino Louko on ollut mukana Okrassa jo vuodesta 1998. Loukon yritys Retronik Oy tekee metallisia lammaskalusteita. Hänen valikoimastaan löytyy nykyään peräti 100 erilaista tuotetta. Ruskeiden suomenlampaiden jalostukseen perehtyneellä Loukolla on itsellään ollut parhaimmillaan 400 lammasta.
”Iso kiitos Okran järjestäjille, että näyttelyn kautta on tarjottu myös pienemmille toimijoilla mahdollisuus olla esillä ja kasvaa. Kaikki ovat täällä tasapuolisesti samalla viivalla”, Reino Louko toteaa. Kuva: Lari LievonenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
