

Saksalainen ostaa voinsa neljänneskilon paketeissa. Vielä puolitoista vuotta sitten paketti maksoi paikoin lähes neljä euroa.
Nyt päivittäistavarakauppaa hallitsevat halpahalliketjut myyvät samaa tuotetta 99 sentillä, eli alle eurolla ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen.
Kuluttajat kompensoivat halvoilla peruselintarvikkeilla yleistä elinkustannusten nousua.
Saksan maitotiloille ja myös pienille meijereille voin hintasota on myrkkyä. Tilat joutuvat myymään maitoa alle tuotantokustannusten.
”Maitomarkkinoilla on meneillään historiallinen romahdus”, pienen eteläsaksalaisen Berchtesgadener Land -meijerin johtaja Bernhard Pointer sanoo Der Spiegel -viikkolehden haastattelussa.
”Maitolitran tuottajahinta putosi muutamassa kuukaudessa noin 60 sentistä lähes puoleen. Tilat pystyvät elämään 10‒15 sentin hintavaihteluiden kanssa, mutta tämän puolittumisen kanssa eivät oikein mitenkään”, hän jatkaa.

Pointnerin meijeri ostaa maitonsa paikallisilta pieniltä perhetiloilta ja pitää oman merkkivoinsa hinnan edelleen itsepintaisesti 2,50 eurossa.
”Halvin voipaketti maksaa nyt suunnilleen saman verran kuin litran maitotölkki, vaikka neljänneskiloon voita tarvitaan yli viisi litraa maitoa”, Pointner huomauttaa.
Keskimäärin maitolitran tuottaminen maksaa tiloille Saksassa reilut 50 senttiä. Halpahalliketjuille voita valmistavat jättimeijerit maksoivat viime vuoden lopulla ja tammikuussa maidontuottajille vain reilut 30 senttiä maitolitrasta. Ja parhaimmillaankin tuottajahinta nousi vain yli 40 senttiin.
Keskimäärin maitolitran tuottaminen maksaa tiloille Saksassa reilut 50 senttiä.
Maitotilalliset syyttävät polkuhinnoista ennen muuta kauppaa, erityisesti Lidliä ja toista suurta halpahalliketjua Aldia. Erityisesti Etelä-Saksassa tuottajat ovat järjestäneet laajoja mielenosoituksia.
Hintasodan taustalla on kuitenkin jo jonkun aikaa koko Euroopan laajuinen maidon ylituotanto.
Halpahalliyritykset ovat yrittäneet esiintyä voikiistassa epätasapainon korjaajina. Halvoilla hinnoilla ne lisäävät kulutusta ja leikkaavat sitä kautta ylituotantoa.
Saksassa tuotanto lähti kasvuun vuonna 2022, kun raakamaidon rasvaprosentti laski huonojen sääolosuhteiden vuoksi ja maidosta oli paikoin pulaa. Tuottajat pystyivät painostamaan meijereiltä ja meijerit kaupalta korkeampaa hintaa.

Tämä kehitys motivoi tiloja tuottamaan enemmän ja viimeksi kuluneen vuoden aikana jo liikaa niin, että tuottajahinta on painunut pohjamutiin. Kaikkein heikoimmilla ovat pienet perhetilat, joilla ei juurikaan ole mahdollisuutta saada parempaa hintaa viennin kautta.
”Tällainen hintakehitys pakottaa tilat leikkaamaan investointeja tai luopumaan tuotannosta kokonaan. Saksassa käytetty maito tuotetaan edelleen lähes kokonaan kotimaassa. Italiassa enää vain 70 prosenttia tulee kotimaisilta tiloilta”, meijeripomo Pointner sanoo.

Saksan maatalousministeri Alois Rainer järjesti reilu viikko sitten Berliinissä ”maitohuippukokouksen”, johon osallistui maataloustuottajien, meijereiden, elintarviketeollisuuden ja kaupan edustajia.
Maitotiloille kokouksen anti oli pettymys. Mitään kestävää ratkaisua markkinatilanteen tasapainottamiseksi ei ollut tarjolla.
Globaali markkinatilanne ei ole otollinen viennin kasvattamiselle.
Saksan Hallitus keskittyy lähinnä kielteisten vaikutusten loiventamiseen erilaisilla haittakorvauksilla ja vaatii toimenpiteitä myös EU-komissiolta.
Viennin lisääminen maihin, joissa maitotuotteista maksetaan parempaa hintaa kuin Saksassa, on yksi keskeinen keino, kun ylituotantoa yritetään purkaa. Globaali markkinatilanne ei kuitenkaan ole otollinen viennin kasvattamiselle.