OECD suosittaa järkevöittämään maataloustukia

Maataloustukea tulisi suunnata enemmän maatalouden kestävyyttä edistäviin toimenpiteisiin, todetaan taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestön OECD marraskuussa julkaisemassa laajassa raportissa.

Järjestön 54 maahan tekemän tutkimuksen mukaan maailmalla maksettavien maataloustukien yhteismäärä on hieman laskenut vuoden 2021 jälkeen, mutta on edelleen historiallisen korkea, 842 miljardia dollaria vuodessa.

Siitä 37 prosenttia maksetaan Kiinassa, 15 prosenttia Yhdysvalloissa, 14 prosenttia Intiassa ja 13 prosenttia EU:ssa.

Summassa on niin viljelijöillä maksettavia tukia kuin kuluttajille suunnattuja ruuan hinnan alennustoimia.

EU-alueella on noin 450 miljoonaa asukasta ja Yhdysvalloissa 335 miljoonaa. Kiinassa asukkaita oli viime vuonna noin 1,41 miljardia. Intian väkiluvun on arvioitu viime vuonna ohittaneen Kiinan ja olevan noin 1,43 miljardia.

Tukia ei ole OECD:n mukaan kohdistettu kunnolla parantamaan maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä tai lisäämään innovaatioita.

Maailmalla maksetuista maataloustuista viime vuosina 12,6 prosenttia on kohdistettu innovaatioihin, bioturvallisuuteen ja infrastruktuuriin. 2000-luvun alussa osuus oli 16 prosenttia.

OECD katsoo, että osuutta olisi tärkeä kasvattaa. Niillä keinoilla parannettaisiin kestävää kasvua eli kykyä tuottaa vähemmällä enemmän.

Hallituksilla on tavoitteita siirtyä kestävämpään ruuantuotantoon, mutta monet entisellään pysyneet tukimuodot sotivat hyviä tavoitteita vastaan.

Viljelijöille tulisi tarjota kannustimia uusien viljelymenetelmien kehittämiseen ja omaksumiseen. Myös tutkimusta ja tiedon eteenpäin viemistä tarvitaan lisää.

Jotta maatalous olisi kestävämpää, tuottavampaa ja selviäisi kriiseistä, OECD ehdottaa muun muassa seuraavia toimenpiteitä.

Ensin olisi luotava selkeät tavoitteet ja mittarit maatalouden kestävälle tuottavuuden kasvulle ja uudistettava politiikka sen mukaiseksi.

Maataloustuet tulisi ohjata keinoihin, jotka vähentävät kielteisiä ympäristövaikutuksia, kun nyt osa tuista on ympäristölle haitallisia.

Viljelijöille tulisi maksaa tukea toimenpiteistä, jotka parantavat ympäristön tilaa sekä tietämystä kestävistä viljelymenetelmistä.

Luonnonvarojen kestävä käyttö tulisi ottaa maatalouspolitiikan keskeiseksi osaksi. Tukijärjestelmien pitäisi olla tulospohjaisia ja tehokkaita.

Myös ruokamarkkinoiden toimintaa tulisi tehostaa. OECD:n raportissa nostetaan esiin ristiriidat, joita syntyy valtioiden luomista tuonnin esteistä ja saman aikaisista yrityksistä laskea kuluttajahintoja sekä nostaa oman maan tuottajahintoja.

OECD esitti hyvin samanlaisia suosituksia myös vuosi sitten julkaisemassaan raportissa. Suositukset ovat hyvin yhteneväiset myös lukuisten muiden tutkimustulosten kanssa.

2000-luvun ajan tutkijoiden viesti on ollut, että markkinoiden, eli käytännössä tuottajahintojen ja tuotantopanosten hintojen, tulee antaa ratkaista maatalouden tuotantomäärät. Samalla tukien irrottamista tuotannosta tulisi jatkaa.

Ympäristö-, ilmasto-, maisema- ja eläinten hyvinvointitavoitteita ei sen sijaan pystytä jättämään markkinoiden ratkaistavaksi, vaan niihin tarvitaan ohjauskeinoksi yhteiskunnan tukea.