OECD ohjaisi EU:n maataloustukia enemmän ympäristötoimiin – Green Deal saa talousjärjestöltä kehuja

Viime vuosien kriisit eli koronapandemia ja sota Ukrainassa sekä luontokato ja ilmastonmuutos vaativat EU:ta kehittämään maatalouspolitiikkaa kestämään shokkeja ja ottamaan ympäristö entistä paremmin huomioon.

Näin todetaan taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tuoreessa EU:n maatalouspolitiikkaa arvioivassa raportissa. Siinä keskitytään vuosien 2014–2022 ohjelmakauteen.

Maatalouspolitiikan tavoitteita ovat ruokaturvan ja ravitsemuksen varmistaminen, viljelijöiden toimeentulon takaaminen ja ympäristön tilan parantaminen.

Raportissa todetaan, että EU:n ruokaketju on näyttänyt kestävyytensä. Vaikka viime vuodet on menty kriisistä toiseen, ovat ruuan tuotantomäärät säilyneet melko tasaisina ja tuottavuuskin on kasvanut.

Tosin viime vuosina EU:ssa maatalouden tuottavuus on kasvanut hitaammin kuin muissa OECD-maissa.

Lisäksi maatalouden ympäristötavoitteissa ei ole edistytty EU:ssa odotetulla tavalla, vaikka edistystä jossain määrin on ollut, OECD arvioi.

Maatalouden ympäristötoimien pysähtyneisyys EU:ssa ei johdu kunnianhimon tai resurssien puutteesta. OECD:n mukaan syynä on politiikan suunnittelu ja täytäntöönpano.

OECD pitää tänä vuonna alkanutta maatalouspolitiikan uutta ohjelmakautta sekä komission vihreän kehityksen ohjelmaa (Green Deal) lupaavina.

Vihreän kehityksen ohjelmalla ja siihen liittyvällä pellolta pöytään -strategialla tavoitellaan muun muassa sitä, että EU on ilmastoneutraali vuonna 2050. Ohjelmissa on esimerkiksi kovia tavoitteita lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämiseksi, mutta myös tavoite varmistaa kohtuulliset tulot viljelijöille.

Jotta kunnianhimoiset tavoitteet saavutettaisiin ja ruuan tuotanto EU:ssa olisi kestävämpää, täytyisi maataloustukijärjestelmää uudistaa huomattavasti, raportissa todetaan. Lisäksi vaaditaan innovaatioita ja uusia lähestymistapoja ympäristötoimiin.

OECD suosittelee muuttamaan maatalouspolitiikkaa sellaiseksi, että se vastaa paremmin muun muassa vihreän kehityksen ohjelmaan.

Viljelijöiden toimeentuloa takaavat tuet ja ympäristötoimiin tarkoitetut tuet täytyisi olla selkeämmin erillään. Ympäristötuissa täytyisi päästä tulosperusteisuuteen eli toimenpiteillä saatavat hyödyt pitäisi pystyä raportoimaan ja tuki maksettaisiin saatujen tulosten pohjalta.

Viljelijä voisi tällöin hyötyä, jos pienillä kustannuksilla saa aikaan paljon myönteisiä tuloksia.

OECD suosittelee tuotantoon sidottujen tukien alasajoa asteittain. Lisäksi olisi luovuttava tuista, jotka voivat vahingoittaa ympäristöä tai vääristävät markkinoita.

OECD:n suositukset ovat pitkälti linjassa tutkijoiden aiemmin 2000-luvulla antamien suositusten kanssa.

Vuosikymmeniä tutkijoiden viesti on ollut, että markkinoiden, eli käytännössä tuottajahintojen ja tuotantopanosten hintojen, tulee antaa ratkaista maatalouden tuotantomäärät. Samalla tukien irrottamista tuotannosta tulee jatkaa.

Ympäristö-, ilmasto-, maisema- ja eläintenhyvinvointitavoitteita ei sen sijaan pystytä jättämään markkinoiden ratkaistavaksi, vaan siihen tarvitaan yhteiskunnan tukea.

Raportin yksi uutinen onkin, että viime vuosina paljon puhuttu maailman ruokaturvan heikkeneminen ei korjaannu tukemalla tuotantomääriä EU:ssa. Päinvastoin, edelleen nähdään tarve tuotantosidonnaisten tukien vähentämiseen, kuten ennen viime vuosien kriisejä.

Suomessa noin neljäsosa maataloustuista on edelleen tuotantoon sidottuja. Pääosa niistä on kohdistettu maidon ja naudanlihan tuotantoon. Ne ovat olleet tärkeitä pitämään tuotantoa yllä koko maassa.

Kotimaassa tutkijat eivät ole nähneet tarvetta ainakaan lisätä tuotantosidonnaisia tukia, sillä ruuan tuotanto on Suomessa riitttävää.

Myös kotimaassa tutkijat ovat kritisoineet, että EU:n cap-uudistus oli laimea ja ympäristö- ja ilmastotoimien tehokkuus jäi jäsenmaiden vastuulle.

EU:n maatalouspolitiikan nähdään tällä hetkellä esimerkiksi jarruttavan maatalouden ilmastotoimia turvemailla. Tilanne on ristiriitainen, kun EU tavoittelee päästövähennyksiä, mutta politiikan kankeus ehtoineen käytännössä estää tehokkaita vapaaehtoisia toimenpiteitä.

Huonot, vähällä viljelykäytöllä olevat, turvepellot olisi järkevää poistaa maatalouskäytöstä tai muuttaa kosteikkoviljelyyn, tuottajajärjestö MTK:n ilmastotiekartassa linjattiin muutama vuosi sitten.

Nyt huonoja lohkoja pidetään EU:n tukijärjestelmän takia viljelyssä tai hoidetaan kesantona, koska muita vaihtoehtoja viljelijälle ei käytännössä nykypolitiikalla ole.

15 vuoden päästä maatalousyrittäjän tulot muodostuvat ruuantuotannosta, ekosysteemipalveluista sekä uusista liiketoimintamahdollisuuksista, arvioidaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) alkuvuodesta julkaisemassa ruokavisiossa.

Lukessa on arvioitu, että 2030-luvulla tuki siirtyy maatalouden tuottamiin julkishyödykkeisiin eli tukea maksetaan viljelijöille esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden edistämisestä, ilmastonmuutoksen torjunnasta, eläinten hyvinvoinnista ja kulttuurimaisemasta.