

Mikä onkaan mukavampaa kuin astella vehreällä juurikasviljelmällä loppukesän viimeisinä lämpiminä päivinä? No, vielä hauskempaa se olisi, jos siellä voisi vain käyskennellä jouten, nyt toimiin on tärkeä syy.
Juurikas on kaksivuotinen ja tuottaa siemenet yleensä toisena vuonna. Juurikkaalla on kuitenkin taipumus tuottaa myös kukkavarsia, jotka tekevät siemenet jo ensimmäisenä vuonna. Tämä ei ole ollenkaan niin hauska juttu, kuin ensin kuulostaisi. Kukkavarsien siemenistä kehittyvät villijuurikkaat ovat nimittäin vaikeasti torjuttavia. Jos niitä ei kitketä huolella pois, saa peltolohkoilleen sitkeän rikkaongelman.

Omaan kokeiluuni valikoitunut Imma-lajike ei onneksi kukkavarsia ihan mahdottomasti puske: muutamia hehtaarille. Otin ne tunnollisesti juurineen talteen, kunnes kuulin sokeritehtaan uusille viljelijöille tarkoitetussa tilaisuudessa, että varsien kerääminen riittää ja juuren saa jättää maahan. Tämä keventää pellolla kulkijan taakkaa mukavasti.
Samalla pitää tietysti muistaa tarkkailla myös naattien terveyttä. Ramularia-laikkuja on sateisesta kesästä johtuen kuulemma tavanomaista enemmän. Tauti näkyy tilissä, jos sitä ei hoida ruiskuttamalla pois päiväjärjestyksestä.

Samaisessa tilaisuudessa päästiin myös näkemään niin sanottu Ropa, eli kuormauskone, koko komeudessaan. Niinpä niin, kasvukausi lähestyy loppuaan ja jo noin kuukauden päästä aletaan tehdä ensimmäisiä juurikkaan nostoja. Oma vastaanottoaika ei ole vielä tiedossa, mutta mukavaa olisi, että niin nostoa kuin kuormaustakin pääsisi seuraamaan itse paikan päälle muista kiireistä huolimatta.