Analyysi: Vakavat eläintaudit kärkkyvät sinunkin ruokalautasesi vieressä

On kaksi vakavaa eläintautia, jotka pitävät suomalaista kotieläinketjua varpaillaan. Nämä ovat lintuinfluenssa ja afrikkalainen sikarutto (ASF). Molemmat ovat viruksen aiheuttamia, erittäin tarttuvia ja niitä vastaan ei ole hoitokeinoa eikä rokotetta.

Kumpikaan taudeista ei ole riski suomalaisten terveydelle. Afrikkalainen sikarutto on nimensä mukaisesti sikojen, minisikojen ja villisikojen vitsaus.

Lintuinfluenssa on lintujen tauti, vaikka ihmisiä on maailmalla sairastunut joihinkin lintuinfluenssatyyppeihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan lintuinfluenssan tartunnan riski ihmisille on kuitenkin hyvin pieni.

Lintuinfluenssaa on todettu myös muun muassa merileijonissa ja minkeissä.

Toistaiseksi afrikkalainen sikarutto on pysynyt pois Suomesta, vaikka tautia esiintyy Venäjällä, Baltiassa ja itäisessä Euroopassa. Lintuinfluenssa puolestaan riehuu laajalti Euroopassa ja sitä on löydetty myös Suomessa. Onneksi sitä ei toistaiseksi ole todettu tuotantosiipikarjassa.

Onneksi on oikea sana kuvaamaan tilannetta, sillä sekä afrikkalaisella sikarutolla että lintuinfluenssalla – erityisesti sen vakavilla eli korkeapatogeenisillä muodoilla – olisi kohtalokkaat vaikutukset paitsi kotieläintuotantoon myös koko ruokaketjuun.

Afrikkalainen sikarutto ja korkeapatogeeninen lintuifluenssa ovat EU-lainsäädännön mukaan A-luokan eli vakavimman luokitelun eläintauteja.

Mikäli näitä tauteja todetaan tuotantotilalla, kaikki siat tai siipikarja tapetaan ja raadot sekä munat hävitetään.

Valtio korvaa tietyn osan tuottajan menetyksistä, kuten tapetuiksi määrättyjen eläinten tai lintujen arvon, mutta tuottajalle koituvat tappiot ovat silti suuret. Esimerkiksi tuotantoa ei voi aloittaa uudelleen ennen kuin on varmaa, että tauti on saatu hävitettyä.

Ehkä joku vielä miettii, että entä sitten. Miten se minuun vaikuttaa, että joku sikala tai kanala on rajoitusten alla?

Lounais-Suomessa kahdeksan kunnan alueella on lähes puolet maamme siipikarjapaikoista sekä pakkaamoita ja teurastamo. Jos korkeapatogeeninen lintuinfluessa pääsisi livahtamaan johonkin alueen kanalaan, seurauksena saattaisi olla jopa pula kotimaisista kananmunista.

EU:n ulkopuoliset maat voivat saman tien lintuinfluenssan toteamisen jälkeen kieltää kaiken kananmunien ja siipikarjanlihan tuonnin Suomesta. Viime vuonna esimerkiksi Etelä-Korea hyväksyi suomalaisten kananmunien ja munatuotteiden tuonnin pitkän odotuksen jälkeen.

Afrikkalainen sikarutto sulkisi puolestaan suomalaisen sianlihanviennin unioni ulkopuolelle. Tämä olisi kohtalokasta meikäläisille lihataloille, jotka ovat onnistuneet saamaan jalkaa Aasian vientimarkkinoille ja löytäneet väylän sellaisille tuotteille, joita Suomessa ei haluta syödä. Esimerkiksi sian sorkat ja kokonaiset päät ovat herkkua Aasiassa.

Jos tuotteille ei olisi markkinoita, ne pahimmassa tapauksessa päätyvät ruokahävikkiin.

Taudin runtelemalle tuotannolle vakava tauti voi olla kuolinisku ja merkitä tilojen luopumista tuotannosta kokonaan. Erityisesti suomalainen sianlihantuotanto on kärsinyt vakavasita taloudellisista ongelmista jo pitkään.

Mitä tapahtuisi suomalaiseen raaka-aineeseen nojautuville lihataloille tilojen määrän vähentyessä ja viennin sakatessa? Mitä tapahtuisi tuhansille työpaikoille suomalaisessa elintarvikeketjussa?

Kannattaa siis ottaa vakavasti esimerkiksi sianlihatuotteiden matkustajatuontia koskevat määräykset ja kunnioittaa tuotantorakennusten ovissa olevia kylttejä, jotka kieltävät menemästä sisään ilman omistajan lupaa.

Virus kun voi livahtaa sikalaan tai kanalaan eväsleivän makkaran tai kengänpohjaan tarttuneen hiekkapaakun mukana.