Änkön tila on tiettävästi ainoa tila Suomessa, joka kasvattaa linderöd-rotuisia sikoja. Kuva: Rami Marjamäki
Yli tuhat tilaa lopetti viime vuonna – Valtteri Änkö ui vastavirtaan
Valtteri Änkö vaihtoi kokin ammatin maanviljelyyn. Kokkitausta näkyy kuitenkin vahvasti tilan tekemisessä ja monipuolisissa eläinvalinnoissa.TilaajalleIkaalinen
Australiankarjakoira Ara seuraa isäntäänsä Valtteri Änköä tilan töissä mukana. Välillä niin innokkaasti, että kuivikepaalin aukaisu on haastavaa. Kuva: Rami MarjamäkiIkaalisissa, vilkkaan kolmostien varrella sijaitsee Valtteri Änkön tilakeskus ja itsepalveluperiaatteella toimiva tilapuoti. Tilapuodin pakastekaapista löytyy perinteisen naudan jauhelihan lisäksi muun muassa kokonaisia kaneja, kanaa sekä naudan munuaisia, sydäntä ja kieltä.
26-vuotiaasta Valtterista tulee virallisesti tilan isäntä tänä vuonna.
Tilan jatkaminen on ollut jokseenkin selvää Valtterille pienestä pitäen. Hän sai ensimmäisen oman kanan 7-vuotiaana ja samanikäisenä pääsi teurastamaan ensimmäisen kerran oman kukon.
Valtteri opiskeli nuorena kokiksi. Kokin ammatti ja maaseutuyrittäjyys ovat kulkeneet vahvasti käsi kädessä läpi elämän.
Tällä hetkellä tuotantosuuntia on virallisesti kolme. Tilalla on munivia kanoja, lihakaneja, mangalitza- ja linderöd -rotuisia sikoja ja uusimpana tulokkaana emolehmiä.
Tuotteita myydään tilapuodin lisäksi tamperelaisiin ravintoloihin, rekoissa ja muutamissa ruokakaupoissa.
Tilakeskus rajautuu kahdelta sivulta järveen ja yhdeltä kolmostiehen. Lisäksi tiluksilta löytyy museoviraston suojelemat kiviröykkiöt.
Lypsylehmät lähtivät tilalta reilu kolme viikkoa sitten.
”Äidillä oli ajatuksena noin 15 vuotta sitten rakentaa robottinavettaa. Se meni mönkään museoviraston päätöksen takia. Nyt olen kiitollinen siitä päätöksestä.”
Muuten Valtteri olisi sidoksissa lypsykarjaan. Nykyinen tuotanto sen sijaan tuo joustovaraa.
”Ei tämäkään mikään kultakaivos ole, mutta suoramyynti mahdollistaa kustannusten nousun siirtämisen tuotteisiin, jos niissä on nostovaraa.”
Valtteri Änkön tavoitteena on olla ainakin sikojen ja nautojen rehustuksen suhteen omavarainen. Kuva: Rami MarjamäkiLisäksi työpäivän pystyy tekemään yksiosaisena. Eläinten hoito ei ole tällä hetkellä johonkin tiettyyn kellonaikaan sidonnainen. Se mahdollistaa paljon, esimerkiksi avoimet ovet -päivien järjestämisen. Apuna on toki talkooporukka.
Viime kesänä tapahtumassa kävi 1 200–1 300 ihmistä.
”Leivoimme itse tapahtumaan munkkeja tilamaidosta, paikallisista jauhoista ja omista kanamunista. Samoista aineksista syntyi myös muurinpohjalettuja.
Tapahtuman hittituote oli mangalitza-smash-burgerit. Yhteistyökumppani oli savustamassa Änkön tilan tuotteita.
”Yhteensä neljän tunnin aikana myytiin 400 ruoka-annosta, mikä on melkoinen määrä teltoista”, Valtteri nauraa.
Valtteri Änkö pitää huolta jaksamisestaan terapian avulla sekä ulkomaille suuntautuvilla säännöllisillä lomilla. Kuva: Rami MarjamäkiTarkoitus on laajentaa tapahtumaa vielä entisestään. Tapahtuma on kello 14–18 aikana, ja se on tarkkaan harkittu. Ensinnäkin tilan tavallinen arki pyörii taustalla koko ajan. Valtteri on opiskellut myynnin psykologiaa, ja niihin oppeihin hän perustaa paljon.
”Kun ihmiset syövät lounaan aamupäivällä ja tulevat tapahtumaan vasta kahdelta. Suurin osa ihmisistä kokee tuolloin tarvetta kahville, pullalle tai jollekin suolaiselle.”
Samaa ajattelua hän soveltaa tuotteistamiseen.
”Jos myyt 500 gramman paketteja naudan ja possun paistikuutioita, niitä ei osta kukaan. Kun taas myyt samat lihat kilon karjalanpaistilihana, tulee mieleen mummola tai lapsuus maalla. Ihminen tietää heti, mitä siitä pystyy tekemään.”
Valtteri Änkö vuokrasi navetan ja osti eläimet lopettavalta tilalta. Kuva: Rami MarjamäkiValtteri hoitaa päivittäiset työt ja rekot itse. Apuna on yksi työntekijä, jonka päävastuualueena ovat kone- ja peltotyöt.
Vapaapäiviä yrittäjä ei ehdi paljon pitää, mutta keskittyy mieluummin muutaman kerran vuodessa ulkomaille suuntautuvaan, pidempään lomaan.
”Toisaalta joka päivä ei tarvitse tehdä niin paljon. Joskus työpäivän saa tehtyä kahdessa tunnissa. Kiireaikaan työtunteja saattaa kertyä yli sata viikossa.”
Hyvinvoinnistaan hän huolehtii muun muassa käymällä terapiassa. Töitä pystyy myös priorisoimaan.
Työ tuntuu omalta.
”Pääsee toteuttamaan omia ajatuksia ja visioita.”
Tilamyymälä sijaitsee vilkkaan kolmostien varrella. Se on auki viikonloppuisin ja toimii itsepalveluperiaatteella. Kuva: Rami MarjamäkiTulevaisuudessa matkailu kiinnostaa ja se voisi olla yksi täydentävä osa tilan toimintaa. Visiona on aamiaismajoitusta ja paikalliseen ruokaan liittyvää matkailua.
”Meillä on Ikaalisissa pieniä toimijoita, kuten hapanjuurileipuria ja lammastilaa, joita olisi kiinnostavaa nostaa esiin.”
Taustalla on myös into kehittää suomalaista ruokakulttuuria keskieurooppalaisempaan suuntaan.
”Keski-Euroopassa kokeillaan avoimemmin uusia ruokia ja ruokakulttuuri on laajempi. Siellä maaseudulla on paljon suoramyyntitiloja. Täällä olemme tottuneet ostamaan kaiken isoista marketeista.”
Noin neljäsosa tilan naudanlihasta myydään suoramyyntinä. Kuva: Rami MarjamäkiKokki-Valtteri katsoo eläimiä hieman eri näkövinkkelistä kuin maanviljelijä-Valtteri.
”Joitain eläimiä on kiinnostavaa laittaa teuraaksi, kun näkee mikä se lopputulos on. Nahan alle on vaikea sanoa, minkälainen marmori siellä lihassa on, mutta siihenkin on kehittynyt jonkinlainen taito”, mies nauraa.
Mikään tuotantosuunnista ei sido Valtteria vuosikymmeniksi. Navetta on tällä hetkellä vuokralla. Valtteri laskeskelee, että maksaa yhtä paljon rakentaa uusi navetta kuin pitää eläimiä vuokranavetassa 20 vuotta.
Se mahdollistaa tilan kehittämisen joustavasti ja ketterästi. Jos jokin tuotantosuunta ei kannata, siitä pystyy luopua. Toisaalta taas, jos innostuu jostain, sitä pystyy realistisesti ainakin harkitsemaan.
”Kaikkea on mietitty etanoista ankkoihin ja vuohiin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
