Berner viljatilojen ahdingosta: Viljan vienti Suomesta kärsii logistiikkapulmista
Bernerin mukaan markkinaoloihin ei löydy nopeaa ratkaisua.Tilaajalle
Viljakuorman lastausta satamassa. Arkistokuva. Kuva: Markku Vuorikari”Suomi ei tänä syksynä ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa, vaikkei se ketään lohdutakaan”, toteaa viljakaupan johtaja Sam Tallberg Berneriltä viitaten suomalaisten viljatilojen ahdinkoon.
Hän muistuttaa, että Ruotsissa viljelijät painivat vakavien kannattavuusongelmien kanssa, samoin Baltiassa ja monessa muussakin Euroopan maassa.
”En ole oikea henkilö kommentoimaan tuotantopanospuolen asioita, mutta on toki tiedossa, että hintasuhde viljojen ja tuotantopanosten välillä ei ole tällä hetkellä kohdillaan.”
Tallbergillä ei ole tarjota nopeasti avainta tilanteeseen.
”Vientimarkkina on mitä on, emmekä siihen pysty vaikuttamaan. Kotimaan teollisuuden osalta en voi luonnollisesti kommentoida, vaan tämä nimenomaan viljakauppiaan näkökulma.”
Berner on vahva viljan viejä.
”Olemme joka vuosi tekemässä suuria määriä vientikauppaa ympäri maailmaa, mutta tälle satokaudelle sattuneet hyvät sadot lähes joka puolella pitävät valitettavasti kattoa hintatasolle.”
Tallberg toteaa, että viljan välittäjän vaikuttamismahdollisuudet hintatasoon ovat olemattomat.
”Voimmekin lähinnä tehdä parhaamme sen viljan kanssa, mitä markkinoille tulee ja pyrimme kannustamaan viljelijää esimerkiksi tekemään kannattavuuslaskelmat muutamilla eri oletuksilla.”
Hän kehottaa kiinnittämään aina osan sadosta ennakkoon jos hintalaskelma on positiivinen, samoin puintiaikaan.
”Laivan seisottaminen lastia odottamassa maksaa rahtimarkkinasta riippuen helposti 10-20 000 euroa per vuorokausi.”
”Perussääntö on, että nousevassa markkinassa voi olla helpompi odotella, mutta tasaisessa ja etenkin laskevassa markkinassa kannattaa aina lyödä kiinni ainakin osa sadosta, jos ei ole selkeää tietoa tai perusteltua näkymää, mikä kääntäisi hinnat uudelleen nousuun.”
Viljelyalan pienentämistä Tallberg ei näe ratkaisuna.
”Tämä luo pahimmillaan lisää kannattavuusriskiä viljelijälle kun pelivara pienenee.”
Sen sijaan pidemmässä juoksussa hehtaarikohtaisen satotason nosto ja sadon laadun varmistaminen tai parantaminen ovat helpommin käännettävissä paremmaksi kannattavuudeksi kuin viljelemättömyys.
”On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi kaurassa ja vehnässä laatulisät ovat varsin merkittävä tekijä perushinnan päälle, ostavasta tahosta riippumatta.”
Tallberg toteaa, että jos vilja ei liiku tiloilta, on liian myöhäistä herätä tilanteeseen alkukesästä.
”Tuolloin kauppaa käydään jo seuraavalle satokaudelle.”
Sami Tallberg toteaa, että viennin suhteen ei ole taika-avainta.
”Ei suomalaista viljaa sen kummemmin voi lähteä kaupittelemaan jonnekin uusille markkinoille. Jos vientiin riittää tavaraa, markkina joko on auki tai se ei ole. Jonnekin pystyy viemään, jonnekin taas ei.”
Viennissä markkinat ovat toisin sanoen olemassa jossain aina ja koko ajan. Tarpeet ja kauppavirrat vaihtelevat kysyntä- ja tarjontatilanteen mukaan.
”Suomen eristetty sijainti ei myöskään varsinaisesti helpota vientiä, kuten myös hyvin tiedämme ja lähdemme logistisesti aina takamatkalta.”
Suomen viennin haasteiksi viljakaupan johtaja luettelee myös sen, että kotimaiselle sadolle on suuri kotimainen käyttö ja hintakiinnityksiä on vaikea saada ajoissa.
”Logistiikassa rahti, väylämaksut aluksille ja satamahinnat ovat kalliit toisin kuin jo Baltiassa. Meillä ei ole ympäri vuorokauden toimivia toimivia satamia. Laivan seisottaminen lastia odottamassa maksaa rahtimarkkinasta riippuen helposti 10-20 000 euroa per vuorokausi.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
