Kuluttajat ostaisivat mielellään isoja munia, mutta niiden markkinointi on hankalaa pakkausten ja kaupan kappalehinnoittelun kannalta, kertoo kananmunantuottajien puheenjohtaja Tuomas Pietilä. Kuva: Pasi Leino
Kanat munivat nykyisin viisi viikkoa pidempään kuin vuosikymmen sitten
Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta on menty eteenpäin, mutta taloudellisia haasteita riittää vielä ratkottavaksi, toteaa kananmunatuottajien puheenjohtaja Tuomas Pietilä.Tilaajalle
IB-viruksen jälkimainigit vaikuttavat suomalaiseen munantuotantoon edelleen. Kuva: Jussi PartanenKananmuna-alalla on riittänyt myllerrystä viime vuosina. Rakennus- ja muutosinvestointeja on tehty kiivasta tahtia, sillä virikehäkissä tuotettujen munien markkinoitavuuden takaraja lähestyy.
”Ala alkaa olla hyvin valmiina tulevaan”, arvioi Kananmunatuottajien puheenjohtaja Tuomas Pietilä.
IB-viruksen jälkimainigit vaikuttavat munantuotantoon edelleen, vaikka rokotukset tuntuvat tehoavan, eikä uusia sairastumisia ole tullut.
”Vaikutus tuntuu syksyyn asti niissä kanaerissä, jotka ovat kärsineet. Pahimmillaan lintuja on ruokittavana normaali määrä, mutta munia tulee vähemmän ja niiden laatu on heikompi.”
Munista tehdyt suolinkaislöydökset ovat kytköksissä tuotantotavan nopeaan muutokseen. Häkkituotannossa suolinkaisia ei juurikaan esiinny.
”Alalle on nyt laadittu ohjeistus tehostetusta suolinkaisten seurannasta toimenpiderajoineen”, Pietilä toteaa.
Siirtyminen lattiatuotantoon ei ole ollut muutenkaan aivan yksinkertaista. Rakentamisen, energian, vieraan pääoman ja työvoiman kustannukset ovat nousseet samaan aikaan ja yksistään IB-viruksen vuoksi rokotukset ovat lisänneet tuotantokustannuksia joitakin prosentteja vuoden aikana.
”2000-luvun jatkuvat tuotantotavan muutokset ovat olleet osalle tiloista todella huonoa bisnestä. Toimivia laitteita on pahimmillaan vaihdettu kesken kaiken kahteen kertaan. Perinteisen häkkituotannon alasajosta on vasta reilu kymmenen vuotta.”
Eteenpäin alaa auttaa kanarotujen jalostus, mikä yhdessä olosuhteiden ja rehustuksen kehittymisen kanssa pidentää munintakautta.
”Kauteen on tullut noin viikko lisää joka toinen vuosi. Kymmenen vuotta sitten munintakausi oli noin viisi viikkoa lyhempi kuin nykyään.”
Monella tilalla tavoitekausi on nyt 95 viikkoa ja jotkut pääsevät yli sataan viikkoon, mikä vielä parikymmentä vuotta sitten oli ennen kuulumatonta, Pietilä kertoo.
Saksalaisen kananjalostaja H&N Internationalin siipikarjaliiketoiminnan johtaja Xabier Arbe muistutti alkuvuodesta Eurajoella Haaviston siitoskanalassa vieraillessaan, että kanojen pitäminen kaksivuotiaiksi asti ei onnistu noin vain.
”Kasvuympäristön pitää olla ensiluokkainen, samoin ruokinnan ja muun hoidon”, Arbe sanoi.
Tiput viettävät ensimmäiset viikot pienemmissä ryhmissä. Lattiakasvatukseen ne siirtyvät noin kuusiviikkoisina, Haaviston siitoskanalasta kerrotaan. Kuva: Jussi Partanen”Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta on menty eteenpäin, mutta taloudellisia haasteita riittää vielä”, Pietilä summaa.
Munintakauden pidentyminen on osin ristiriidassa taloudellisen optimin kanssa. Munintakauden loppuvaiheessa muninta harvenee ja munien koko kasvaa. Tämä hankaloittaa niiden myyntiä.
Tilat myyvät munat kilohinnalla, mutta kaupat kappalehintaan. Tästä syystä isompien munien markkinoinnissa on haasteita, vaikka juuri niitä kuluttajat haluaisivat. Isot munat eivät myöskään sovi pienempien kanssa samoihin pakkauksiin, vaan särkyisivät niissä helpommin.
Näistä syistä kanaparvi voidaan joutua poistamaan aiemmin kuin kanojen kunnon vuoksi olisi tarpeen, Pietilä kertoo.
”Tällä on iso merkitys etenkin luomukanaloissa, missä nykylainsäädännön mukainen rehustus on kasvattanut munien kokoa. Se ajaa luomukanojen tuotantoikää lyhemmäksi.”
Nuorikoiden kysyntä on hyvä, kanakasvattaja Marko Haavisto kertoo. Kyselyjä tulee ulkomailtakin, mutta toistaiseksi kaikki Haaviston siitoskanalan kasvatit myydään Suomeen. Kuva: Jussi PartanenInvestointipainetta on alalla edelleen. Noin viidennes Suomen kananmunatuotannosta tulee vielä virikehäkeistä.
Pietilän arvion mukaan kaikki näistä tiloista eivät aio tehdä muutoksia tuotantiloihin. Osalla tilat eivät sovellu lattiakasvatukseen muokattavaksi, osa luopuu tuotannosta esimerkiksi eläköitymisen vuoksi, eivätkä kaikki jatkamishaluiset saa rahoitusta.
Tästä huolimatta munamäärät tuskin oleellisesti muuttuvat, arvioi Pietilä.
”Monella tuottajalla tuotantomäärä on tippunut noin 30 prosenttia lattiatuotantoon siirtyessä, mutta myös uusia halleja on rakennettu.”
Loimaalaisella Pietilällä on laaja tuntuma alaan. Hän on itse luomutuottaja, mutta perheen toisella tilalla tuotetaan tavanomaisia kananmunia.
Yksi tavanomainen munittamo saneerattiin vuonna 2022 luomutuotantoon soveltuvaksi, mutta markkinatilanteen vuoksi sitä ei puolitoista vuotta sitten kannattanut vielä siirtää luomutuotantoon.
Syy löytyy markkinatilanteesta, jonka vuoksi myös osa luomumunia tuottavista tiloista siirtyi tavanomaiseen tuotantoon.
”Lainsäädännön muutosten myötä muun muassa luomurehu on kallistunut ja tuotantotulokset ovat heikentyneet, jolloin tuotantosuunnan vaihtamisesta on tullut monelle kannattavaa.”
Nyt luomun näkymät ovat parantuneet sen verran, että saneeratussa rakennuksessa alkuvuonna aloittanut toinen kanaerä on nyt luomutuotannossa.
Noin viikon ikäisiä tipuja. Kuva: Jussi PartanenPietilä näkee luomumunien tuotannossa paljon mahdollisia uudistuksia, joita jarruttaa etenkin perässä laahaava lainsäädäntö. Esimerkiksi toukat olisivat kanoille hyvin sopivaa luontevaa ravintoa, mutta niiden tuotantoon ei ole vielä luomustandardeja EU:ssa.
”Ratkaisisi paljon luomukanojen rehustuksen ongelmia, kun olisi yksi kotimainen valkuaisraaka-aine lisää.”
Käyttö on tiukasti rajattua, mutta Suomessa tutkitaan jo sekä toukkien tilatason kasvatusta että keskitetympää tuotantoa ja käyttöä täysrehun komponenttina.
”Näitä uusia kuvioita tulee silloin tällöin ja pitää vain pysyä avoimena niille”, Pietilä linjaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
