Maitovaltuuskunta kokoontui torstaina Vantaalla. Kuva: Jaana Kankaanpää
Maidon kulutus kasvaa ja markkina vetää – Suomi on jäänyt viennissä pahasti muista jälkeen
Maitosektorilla on kasvupotentiaalia, mutta se perustuu viennin lisäämiseen, korosti Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik maitovaltuuskunnassa puhuessaan.Tilaajalle
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik avasi maitosektorin tulevaisuuden näkymiä maitovaltuuskunnan kevätkokouksessa. Kuva: Jaana KankaanpääMaidon kulutus jatkaa globaalisti kasvuaan. Nestemäisen maidon juominen on vähentynyt samaa tahtia kuin kasvipohjaisten juomien suosio on lisääntynyt. Maidonkulutuksen tulevaisuus on maitojauheiden lisäksi proteiinituotteissa, korosti maitovaltuuskunnan kevätkokouksessa maitoalan tulevaisuuden näkymiä avannut Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.
Suomessa tuotetusta proteiinista käytetään suuri osa itse. Suomesta viedään maitorasvaa ja muita vähemmän proteiinia sisältäviä tuotteita. Maitotuotteiden proteiinituonnista suurin osa muodostuu juuston tuonnista.
Maitosektorin rooli elintarvikeviennissä on ja pysyy ratkaisevana. Meijerituotteet ovat aina olleet Suomen elintarvikeviennin merkittävin tuoteryhmä, Jansik muistutti.
”Maitosektorilla on suuri rooli huoltovarmuudessa ja alueellisessa kehityksessä, mutta myös ravinteiden kierrossa.”
”Hinnat kohoavat, tuet vähenevät. Ennen muuta teollisuuden pitää varautua tähän – teollisuuden pitää maksaa yhä korkeampia hintoja raaka-aineesta.”
Maitotuotteiden kysyntä kasvaa maailmassa, korosti Jansik. Markkinoista Pohjois-Amerikka ja Eurooppa kasvavat hitaimmin, Aasiassa ja kehittyvissä maissa kysynnän kasvu on nopeinta.
”Tämä unohtuu keskustelussa usein. Kotieläintuotannosta puhutaan laskevana tuotantosuuntana. Julkinen keskustelu antaa tällaisen kuva alasta. Globaalisti tarkasteltuna tilanne on kuitenkin päinvastoin.”
Suomessa kannattaa investoida maidontuotantoon.
”Suomen maitosektorilla on selvät kilpailuedut, kun katsotaan asiaa kansainvälisesti. Maidontuotanto voi olla meillä menestyvää liiketoimintaa ja meillä on myös haastavina aikoina menestyviä tiloja.”
Kysymys on, osataanko Suomessa hyödyntää ruokasektorin kasvupotentiaalia. Jansik esitteli kaksi mallia meijeriteollisuuden kehityksestä. ”Toivoskenaariossa” kysynnän globaaliin kasvuun vastataan omalla tuotannolla. Sen kasvu edellyttää teollisuuden panostusta tärkeimpiin vientituoteryhmiin, kuten proteiinituotteisiin, sekä yritysten orgaanista eli sisäistä kasvua naapurimaihin.
”Erityisesti se vaatii jalostuskapasiteetin lisäämistä ja panostuksia kansainväliseen myyntiin ja markkinointiin. Näihin on suunnattu henkilöresursseja Suomessa säästeliäästi, ja tasoa pitää nostaa”, Jansik painotti.
Arvion mukaan proteiinituoteryhmän viennin kasvupotentiaali olisi noin 70–80 miljoonaa euroa vuoteen 2035 mennessä, erikoisjauheissa arvioidaan piilevän peräti 300 miljoonan euron kasvumahdollisuudet viennissä.
”Elintarvikesektorin pitää pystyä tuomaan kasvua kansantalouteen. Tässä ei ole viimeisten 15 vuoden aikana juuri onnistuttu. Kasvu on mahdollista saavuttaa, mutta se vaatii lisäresursseja tuotantoon.”
Vaihtoehtona on skenaario, jossa toimenpiteet, satsaukset, tuotevalikoima, vienti- ja tuontirakenne pysyvät nykyisen kaltaisina. Maidontuotannon näkymä on Jansikin mukaan synkeä, jos nykyisellä tiellä jatketaan.
”Jos käsillä olevat haasteet jatkuvat seuraavat vuodet, häviää viidesosa maidosta. Tämä on hälyttävä kehitys. Jos tilanne jatkuu samanlaisena, viennin vahvistumisen mahdollistama 500 miljoonan nousu alan liikevaihdossa onkin 50 miljoonaa.”
”Näiden kahden skenaarion välistä löytyy varmaan se polku, jota maitoalakin tulee käymään”, Jansik totesi.
Ruokasektoriin vaikuttavat ulkoiset tekijät, reunaehdot. Ukrainan tilanne näkyy maatalouspolitiikassa ja tuonnissa. Maatalouspolitiikan budjettipaineet johtavat tukien laskuun. Jo nyt tuottaja saa markkinatulona yhä suuremman osan maataloustulostaan ja tämä kehitys jatkuu.
”Hinnat kohoavat, tuet vähenevät. Ennen muuta teollisuuden pitää varautua tähän – teollisuuden pitää maksaa yhä korkeampia hintoja raaka-aineesta”, Jansik sanoi.
Suomi ei ole noussut verrokkimaiden tapaan viennin kuopasta Venäjän-viennin pysähdyttyä.
”Suomi on jäänyt viennin kasvussa pahasti jälkeen eikä ole löytänyt muuta markkinaa, toisin kuin esimerkiksi Baltian maat.”
”Kuluttajat eivät halua maksaa vastuullisuudesta lisähintaa, silti vastuullisuusvaatimuksia tulee joka suunnalta, rahoittajalta yhtä voimakkaasti kuin kaupalta.”
Tuonti nousi vuonna 2022, ja odotusten vastaisesti tuontituotteiden vyöry markkinoille on jatkunut seuraavat vuodet.
”Kyse ei ole tuotteista, joita Suomessa ei pystytä tuottamaan, vaan meillä tuotettavista elintarvikkeista, jotka päätyvät tukkujen tai suurkeittiöiden kautta kuluttajille. Tuonnin vyöry näkyy myös vähittäiskaupassa”, Jansik sanoi.
Kuluttajan ostovoiman heikentyminen on johtanut siihen, että he valitsevat ruokansa hintakriteeri edellä. Kyselyissä kuluttajista yli 70 prosenttia nimeää hinnan tärkeimmäksi ostovalintaa ohjaavaksi kriteeriksi, kotimaisuuden tullessa vasta neljäntenä.
”Hintakriteeriin painottaminen näkyy jopa korkealle jalostettujen tuotteiden kohdalla, tuontitavara pystyy kilpailemaan tehokkaasti. Tämä kehitys on todella huolestuttava.”
Jansik nosti esille sen, että kuluttajakyselyissä tuotteen vastuullisuus on ruokaostosten kriteerien listalla häntäpäässä, ja silti se korostuu nyt tuottajille. Maitosektori on Jansikin mukaan loistava esimerkki siitä, miten johdonmukaisesti vastuullisuuskysymyksiä on ajettu vuosikausia.
”Kuluttajat eivät halua maksaa vastuullisuudesta lisähintaa, silti vastuullisuusvaatimuksia tulee joka suunnalta, rahoittajalta yhtä voimakkaasti kuin kaupalta. Lisääntyvien vaatimusten pitää tuoda lisätuloja tuottajalle. Näin ei kuitenkaan vielä ole.”
Jansik korosti, että kotimaan kulutus ei mahdollista kasvua.
”Vienninedistämisessä on toki otettu isoja harppauksia, mutta parannettavaa on. Tulee muistaa, että kaikki myyntikanavat ovat varteenotettavia.”
- Osaston luetuimmat
