21-vuotias Jyry Kosonen viihtyy konetöissä, mutta myös lehmien parissa. Kuva: Saara Lavi
Onnettomuuspaikalta suoraan iltalypsylle – Jyry Kosonen otti vastuun isänsä tilasta 16-vuotiaana
Muutamaa vuotta myöhemmin tuleva tyttöystävä ajoi pihaan maitoautolla.Savonlinna
Jyry Kososen maitotila sijaitsee Punkaharjun Särkilahdella kauniissa maisemissa. Avopuoliso Salla Parkkinen ajaa työkseen maitoautoa, mutta opiskelee myös eläintenhoitajaksi. Kuva: Saara LaviPiikiven tila Savonlinnan Punkaharjulla on kooltaan suomalaista keskikokoa. Lehmiä on parsinavetassa viitisenkymmentä. Karjan keskituotos on hieman keskiarvoa parempi, ja ja peltoa viljelyssä jonkin verran keskimääräistä enemmän.
Yrittäjän ikä on kuitenkin kaukana alan keskiarvosta. Vasta 21-vuotias Jyry Kosonen on vastannut yksin tilan toiminnasta jo viisi vuotta.
Suunnitelma kotitilan jatkamisesta oli ollut olemassa jo pitkään, mutta hetki tuli eteen täysin yllättäen. Maatalousyrittäjän opintojen toinen vuosi oli aluillaan, kun Kososen isä menehtyi äkillisesti traktorionnettomuudessa.
”Ei siinä oikein muuta voinut. Onnettomuuspaikalta tultua ajoin koneet halliin ja lähdin iltalypsylle”, nuori mies muistelee.
Raskasta alkua helpotti se, että tilalla oli tuolloin työntekijä, jolta hän sai apua.
Lähipiirissä moni oli sitä mieltä, että lehmistä pitäisi luopua, mutta Kosonen piti päänsä.
”Ei se ollut vaihtoehto. Olen tehnyt tätä pienestä asti, ja tätä haluan tehdä.”
Tilan työt olivat pääsääntöisesti tuttuja.
”Olin tehnyt jonkin verran kaikkia konehommia ja lomittanut iskää. Paperihommat oli se, mikä tuli uusimpana.”
Paperipuolella ylimääräistä vaivaa aiheutti se, että Kosonen oli alaikäinen aloittaessaan työt kuolinpesän omistamalla maatilalla. Tämän vuoksi esimerkiksi lomitusta ei aluksi pystytty myöntämään ja tilan laskujen hoitaminen piti tehdä pankissa.
”Sinne ja kauppaan kuljin äidin kyydillä, koska ensin ei ollut ajokorttiakaan. Sen sain 17-vuotiaana.”
Kososen vanhemmat olivat eronneet ennen onnettomuutta, eivätkä äiti ja lapset olleet asuneet tilalla enää useampaan vuoteen.
Hiljalleen asiat järjestyivät ja rutiinit tilanpitoon muodostuivat. Tähän mennessä Kosonen on jo ehtinyt suorittaa työn ohessa sekä armeijan että opinnot päätökseen.
”Ilman hyvää työntekijää se ei olisi ollut mahdollista”, hän kiittelee.
Puolen vuoden varusmiespalvelusaikansa kesken Kosonen lähti yhden kerran tilalle ratkomaan ongelmatilannetta. Lisäksi hän sopi yhden viikon vapaata kevään peltotöitä varten.
”Sekin piti korvata olemalla lopuksi viikko muita pidempään.”
Nykyisin nuori isäntä hoitaa tilan pääasiassa yksin käyttäen konetöissä välillä apuvoimia. Keväällä tilalle muuttanut avopuoliso Salla Parkkinen opettelee navettatöitä työnsä ohessa oppisopimuksella.
Jyry Kosonen harkitsee lypsyrobotteihin investoimista jossain vaiheessa. Kuva: Saara LaviKososen äiti oli Jyryn tilalle jäätyä jo ehtinyt epäillä, ettei puolisoa löydy.
”Äiti sanoi, ettei kukaan tule täältä hakemaan, mutta oikeastaan tuli kuitenkin”, Kosonen naurahtaa.
”Äiti sanoi, ettei kukaan tule täältä hakemaan, mutta oikeastaan tuli kuitenkin.”
Maitoauton kuljettajana työskentelevä Parkkinen nimittäin siirtyi runsas vuosi sitten noutamaan maitoa reitiltä, jonka varrella tila on.
Kuljettaja pani nopeasti merkille nuoren isännän ja kyseli, ovatko muut kuljettajat häntä tavanneet. Nämä kehuivat aikaansaavaa nuorta miestä.
”Olen aina tykännyt lehmistä, ja toivonut että voisin joskus vielä olla niiden kanssa enemmän tekemisissä”, Parkkinen kertoo.
Ajatuksena on joskus ehkä työskennellä tilalla, jos kaikki sujuu hyvin.
”Ajateltiin aloittaa tämä koulu tähän heti, kun on vielä vaaleanpunaiset lasit silmillä. Yllättävän vähällä ollaan toistaiseksi päästy”, hän toteaa.
Lietevaunu on toisen tilan kanssa yhteinen. ”Puolella hinnalla tästä sai paljon paremman kuin samalla summalla olisi saanut yksin hankittua. Tällä ainakin ehtii hyvin hoitaa kahden tilan levitykset”, Jyry Kosonen kertoo. Kuva: Saara LaviKosonen ei ole katunut nopeaa päätöstään jatkaa tilaa.
”Joskus sitä miettii hetken, että voisiko jotain muutakin tehdä, mutta totean sitten, että ei. Kokonaisuutena tämä on mukavaa hommaa. Ihmiset tarvitsevat ruokaa tulevaisuudessakin, siihen voi ainakin luottaa.”
Parhaita hetkiä ovat onnistumiset, kuten tuotoksen paraneminen ja sadonkorjuun saattaminen maaliin.
”Kun tietää, että taas on rehua niin, että lehmät ensi talven selviää.”
”Joskus sitä miettii hetken, että voisiko jotain muutakin tehdä, mutta totean sitten, että ei.”
Mielessä siintää myös ajatus tilan kehittämisestä.
”Ei niinkään laajentamisesta, vaan oman työn helpottamisesta.”
Se tarkoittaisi todennäköisesti kahden robotin pihattoon investoimista.
”Yhdellä robotilla tuotanto pysyisi lähes samana, eikä siihen varmaankaan saisi rahoitusta.”
Tätä silmällä pitäen mies on hankkinut jo lisää maata viljelykseen. Tarkempia suunnitelmia tai aikataulua ei kuitenkaan vielä ole.
”Toivottavasti jotakin joskus”, Kosonen sanoo hymyillen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
