Yliö: Maatalousyrittäjän kannattaa olla perillä biokaasun kestävyyskriteereistä – vastuullisuus palkitsee verotuksessa

Yhä useampi maatalousyrittäjä on löytänyt biokaasumarkkinat. Se on hienoa, koska maatalouden biomassoilla on merkittävä rooli, jotta biokaasutuotantoa voidaan kasvattaa Suomen huoltovarmuus- ja hiilineutraaliustavoitteiden mukaisesti.

Biokaasun kulutuksen arvioidaan kasvavan raskaassa liikenteessä ja teollisuudessa jopa nopeammin kuin sen kotimaisen tuotannon. Uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoite, päästökauppa ja valmisteverohelpotukset luovat kysyntää erityisesti sellaiselle biokaasulle, joka täyttää biomassapolttoaineita koskevat kestävyysvaatimukset.

Kestävyysasioista kannattaa kiinnostua viimeistään silloin, kun suunnittelee biokaasun tai biomassojen myyntiä. Siinäkin tapauksessa, että biokaasua tuotetaan vain maatilan omaan käyttöön, tuotannon kestävyys palkitsee alhaisemmalla valmisteverolla.

Biokaasutuotannon kestävyyskriteereistä säädetään Suomen kestävyyslaissa (393/2013). Sen mukaan nurmesta, rehusta tai muista maatalousbiomassoista tuotettu biokaasu on kestävää, jos peltoa ei ole perustettu kielletyille hankinta-alueille vuonna 2008 tai sen jälkeen, biokaasun elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat riittävän pienet verrattuna vastaavan fossiilisen polttoaineen päästöihin ja maatalousmaasta peräisin olevien jätteiden ja tähteiden käyttö biokaasun raaka-aineeksi ei heikennä maan laatua ja hiilivarastoja.

Lanta on lähtökohtaisesti kestävä raaka-aine eikä sen alkuperään kohdistu erityisiä kestävyysvaatimuksia. Riittää, että lannasta tuotettu biokaasu täyttää vain kasvihuonekaasupäästöjen vähenemistä koskevan kestävyyskriteerin.

Maatilojen omat biokaasulaitokset ovat tavallisesti niin pieniä, alle kahden megawatin laitoksia, ettei kestävyyslaki velvoita niitä.

Sitä vastoin kestävyyslain vaatimukset kohdistuvat esimerkiksi kaukolämmön tuottajaan, teollisuuslaitokseen, polttoaineen toimittajaan tai muuhun toiminnanharjoittajaan, joka ostaa maatilojen tuottamaa biokaasua tai biokaasun tuotantoon sopivia biomassoja.

Biokaasun kestävyyden osoittamiseksi toiminnanharjoittaja tarvitsee maataloustuottajalta tietoja peltolohkoista ja maatilan toiminnasta.

Biokaasun raaka-aineena käytetään usein ylijäämärehua tai muita maatalousmaasta peräisin olevia jätteitä ja tähteitä. Kestävyyslain mukaan toiminnanharjoittajalla on silloin oltava maan laadun hallinta- ja seurantasuunnitelma, jotta biomassan keruu ei heikennä maan laatua ja maaperän hiilivarastoja.

Hallinta- ja seurantasuunnitelmassa toiminnanharjoittaja voi esimerkiksi edellyttää, että maataloustuottaja soveltaa hyviä maatalouskäytäntöjä, palauttaa biokaasulaitoksen mädätysjäännöksen takaisin peltomaalle tai käyttää biokaasun tuottamiseen vain tiettyjä raaka-aineita, kuten suojavyöhyke- tai viherlannoitusnurmea, pilaantunutta rehua ja nurmea, ylijäämärehua ja ruokintahävikkiä.

Käytännön kannalta yksinkertaisinta on hyödyntää mädätysjäännös peltojen lannoittamiseen, koska lannoitustoimenpiteet kirjataan maatilan lohkokirjanpitoon muutenkin. Muissa tapauksissa maataloustuottajan olisi pidettävä tavallista tarkempaa kirjaa viljelytoimenpiteistä tai biokaasulaitoksen syötteiden alkuperästä, jotta kestävyyskriteerin täyttyminen on mahdollista tarkastaa jälkikäteen.

Kestävyyskriteerit edellyttävät myös biokaasun elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskemista. Päästölaskennassa selvitetään biokaasun raaka-aineen keruusta, jalostuksesta, varastoinnista, kuljetuksesta ja kulutuksesta aiheutuneet kokonaispäästöt.

Koska osa biokaasutuotannon kasvihuonekaasupäästöistä syntyy raaka-aineen keruuvaiheessa, biokaasun tuottaja voi pyytää päästölaskelmaa varten tietoja esimerkiksi biomassan keräilystä, kuljetuksesta ja varastoinnista maatilalla.

Jos biokaasu tuotetaan maatilalla, sen ostaja tarvitsee laskelmaansa tiedot myös biokaasulaitoksen tyypistä ja käytöstä.

Biokaasun raaka-aineet vaikuttavat olennaisesti päästölaskelman lopputulokseen. Siksi maatilan oman biokaasulaitoksen jokapäiväisessä käytössä on tärkeää pitää riittävän yksityiskohtaista syötekirjanpitoa. Vähimmäisvaatimuksena on kirjata raaka-aineiden määrät.

Maatalouden biokaasun kestävyys alkaa maatilan jokapäiväisestä toiminnasta ja sen dokumentoinnista. Tavallinen viljelykirjanpito voi palvella myös kestävyyden todentamista. Kestävyys tehdään arjessa.

Maarit Ryynänen

Tutkija

Luonnonvarakeskus