Päästökauppa ei saa nostaa maatalouden kustannustaakkaa – hallituksen pitää kompensoida maatiloille kansallisten ratkaisujen vaikutukset
EU ei edellytä maa- ja metsätaloudessa käytettyjen polttoaineiden ottamista päästökaupan piiriin. Jos hallitus tähän kansallisin ratkaisuin päätyy, sen toiminta on syvässä ristiriidassa hallitusohjelman kanssa.
Tilan polttoainesäiliötä täytetään. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen”Hallituskaudella ei tehdä kansallisesti sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät maatalouteen kohdistuvia kustannuksia”, todetaan Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelmassa. Siitä huolimatta työ- ja elinkeinoministeriö esittää polttoaineiden päästökaupan laajentamista maa- ja metsätalouden työkoneisiin. Suunnitelma on yksiselitteisesti ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, sillä EU ei edellytä jäsenmailta päästökaupan ulottamista maa- ja metsätalouteen. Päätös on puhtaasti kansallinen. (MT 5.6.)
Ministeriön suunnitelmissa on kyse lainsäädännöstä, jolla Suomi vie täytäntöön polttoainejakelua koskevan päästökauppadirektiivin muutokset. EU hyväksyi direktiivimuutoksen viime vuoden huhtikuussa, ja pari viikkoa sitten työ- ja elinkeinoministeriö lähetti lausunnolle esityksen sitä toteuttavasta laista.
Lopputulos on joka tapauksessa kallis.
Direktiivi ja laki koskevat nimenomaan polttoaineen jakelua, ei loppukäyttäjiä. Juuri tähän seikkaan perustuu ministeriön erityisasiantuntijan Eleonoora Eilittän mukaan maa- ja metsätaloudessa käytetyn polttoaineen ottaminen mukaan päästökaupan piiriin. Eilittä toteaa Ylen haastattelussa (3.6.), että niiden jättäminen päästökaupan ulkopuolelle olisi voinut johtaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa ”traktori olisi sääntelyn piirissä silloin, kun sillä aurataan talvella katuja, mutta ei silloin, kun se on maatalouskäytössä”. Selitys ontuu, koska nykyisinkään maatalouskoneilla muuta kuin maataloustöitä urakoiva ei saa käyttää maatalouteen tarkoitettua polttoainetta.
Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan päästökaupan lähtökohtana on kannustaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä siellä, missä se on halvinta. Päästöjen aiheuttaja voi valita, vähentääkö päästöjä itse vai hankkiiko sen sijaan päästöoikeuksia niitä myyvistä pörsseistä. Maa- ja metsätaloudessa työkoneiden fossiililla polttoaineilla ei kuitenkaan ole realistisia korvaajia. Näin ollen todellista valinnanvaraa päästöjen vähentämisen ja päästöoikeuksien hankinnan välillä ei tiloilla ole – päästökaupan periaatteet eivät siten edes voisi toteutua.
Ja mikäli hallitus tosissaan haluaa pitää kiinni periaatteestaan olla lisäämättä kansallisin päätöksin ruoantuotannon kustannuksia, maataloudelle täytyisi rakentaa tuntuvasti kallistuvia polttoainekustannuksia kompensoiva järjestelmä. Lopputulos on joka tapauksessa kallis.
- Osaston luetuimmat
