Sadon myynti ilman sopimusta vaikeaa – Ukrainan maatalous yrittää sinnitellä sodan keskellä

Henkilö: Serhiy Iakovenko, viljelijä, ikä 43 vuotta

Paikka: Levkovychin kylä, 20 kilometriä Tšernihivistä länteen

”Venäläiset tulivat kylään matkallaan Kiovaan helmikuun 26. päivä. Maatila oli heidän hallussaan maaliskuun 30. päivään saakka.

Venäläiset tulivat vakuuttuneina siitä, että he ovat vapauttaneet meidät. Kun heille selvisi, etteivät he ole tervetulleita, he raivostivat.

He räjäyttivät yhteensä 4500 neliön varastot, joissa oli tallessa neljä tonnia viljaa. Ne tuhoutuivat täysin. Näissä varastoissa oli myös kasvinsuojeluaineita ja 400 tonnia lannoitteita, jotka paloivat liki kokonaan.

Onnistuin pelastamaan tulipalosta pienen määrän lannoitteita, jonka käytin viime vuonna kylvöjen yhteydessä.

Koska tarvitsimme uudelle sadolle varastotilaa, päätin rakentaa uuden varaston. Toivon, että saamme uuden siilon valmiiksi ennen sadonkorjuuta.”

Koska kalustoa oli 3–4 kertaa vähemmän kuin ennen invaasiota, meidän piti työskennellä kylvöjen aikaan kellon ympäri, kertoo viljelijä Serhiy Iakovenko. Kuva: Iurii Mykhaylov

”Kalusto purettiin täysin. Venäläiset varastivat akkuja, valoja, sähkölaitteita, starttimoottoreita ja elektroniikkaa kylvökoneista. He jopa poistivat istuimet ja ohjauspyörät puimureista ja kasvinsuojelulaitteista.

Ennen venäläisten invaasiota tilalla oli 15 traktoria, 15 rekkaa, 7 puimuria ja Kvernelandin kasvinsuojelukone, jonka olin maksanut juuri muutamaa päivää aiemmin.

Sittemmin olen kunnostanut kalustoa ja purkanut useamman laitteen varaosiksi. Tilasin varaosia internetistä ja matkustin ympäri Ukrainaa osien perässä.”

”Ennen sotaa täällä asui 900 ihmistä. Nyt täällä on 200 ihmistä vähemmän, suurin osa lähti Ukrainasta ja on palannut vasta hiljattain.

Useita taloja tuhoutui täysin ja moni talo vahingoittui.

Sota aiheutti suuria vaikeuksia kylämme terveydenhuollolle, erityisesti siksi, että lääkkeistä oli pulaa.

Yhden kerran soitimme läheisestä kaupungista ambulanssin, mutta venäläiset eivät päästäneet sitä läpi.

Pahinta on psykologinen trauma. Se on aiheuttanut eniten kärsimystä.”

”Ennen Venäjän hyökkäystä kynnin hieman yli pari tuhatta hehtaaria maata, jolle kylvin ruista, vehnää, auringonkukkaa, maissia ja rapsia.

Venäläisten vetäydyttyä selvisi, että iso osa maasta oli miinoitettu. Ukrainan armeija auttoi puhdistamaan 1 500 hehtaaria maata, jolle saatoin kylvää.

Noin 500 hehtaaria on yhä mahdollisesti miinoitettu. Saatoit huomata varoituskyltit tullessasi tänne.

Maissin osuutta piti vähentää, sillä lannoitteita ei ollut saatavilla tarpeeksi.

Lopetimme kylvöt toukokuun lopulla, kolme viikkoa tavallista myöhemmin.

Onneksi kaikkia tilattuja tuotantopanoksia ei ehditty toimittaa ennen invaasiota. Esimerkiksi siemeniä, lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita saimme vasta myöhemmin, joten ne säästyivät ja saatoimme toteuttaa kylvöt.

Tänä vuonna yhteistyökumppanini tarjosi minulle siemeniä ilmaiseksi, joten pystyin istuttamaan 100 hehtaaria auringonkukkaa ja 100 hehtaaria maissia.”

”Tällä hetkellä en tiedä miten ja minne myyn sadon, sillä Odessan satama ei ole toiminnassa. Jos Mustanmeren vientikäytävää koskevaa sopimusta ei jatketa, on suuria vaikeuksia saada sato myydyksi.

Viljanmyyjiä tulee olemaan Tonavan satamissa ruuhkaksi asti.

Autojonot voivat olla kymmenien tai jopa satojen kilometrien mittaisia.

Vaikka Tonavan satamaa kehitetäänkin, sen kapasiteetti on vain viidenneksen siitä, mitä Odessassa.

Tilanne muistuttaa viime kevättä, jolloin meillä ei vielä ollut sopimusta viljan viennistä.”

”Olen suunnitellut korjauttavani maatilan pikkuhiljaa.

Ukrainassa on nyt vaikeaa saada pankkilainaa. Siksi minun on korjattava omilla säästöilläni. Voi olla, että saamme muilta valtioilta apua. Ilman sitä maatilan toipuminen täyteen toimintakuntoon vie vuosia.”