Maatalousministeri Sari Essayah (kd.) on useampaan otteeseen muistuttanut, että suomalaisille viljelijöille voi jäädä luu käteen, jos maatalouelinkeinon turvaaminen ei ole prioriteetti tuleville hallituksille. Kuva: Juha Roininen/EUP-IMAGES
Suomalaisille viljelijöille povataan tappiota, kun jäsenmaat pääsevät itse jakamaan EU:n maatalousrahaa ‒ Puola taas hyötyy
Komission piti vahvistaa sisämarkkinoita. Maatalouden kanssa ollaan menossa toiseen suuntaan.TilaajalleMünchen
EU-komissio haluaa siirtää valtaa maataloustukien kohdentamisesta jäsenmaille. Lopputulos voi olla myrkkyä sisämarkkinoille. Kuva: Timo FilpusLue artikkelin tiivistelmä- EU:n rahoituskehys 2028–2034 siirtää maatalousrahojen päätösvaltaa jäsenmaille. Komission rooli pienenee, mutta se säilyttää hyväksymisoikeuden. Suomessa Sari Essayah varoittaa viljelijöiden tappioista, kun taas Norbert Lins vastustaa kansallistamista. EU-parlamentissa ja komissiossa pelätään tukien kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Puola voi hyötyä, kun jäsenmaat suuntaavat tuet omiin viljelijöihinsä.
Aina sitä on toivottu. Ei vähiten Suomessa.
Osana EU:n uutta 2028–2034 rahoituskehystä ilmeisesti saadaan, mitä on tilattu. Jäsenmaiden valtaa ja vastuuta maataloustukien kohdentamisessa ollaan lisäämässä.
EU-komissio linjaa kyllä tavoitteet ja suuntaviivat sekä hyväksyy kansalliset ohjelmat, mutta tarttuu entistä vähemmän lillukanvarsiin.
Suomen linja on tässä aina ollut kohtuullisen johdonmukainen. Tulotukia pitää saada, jotta ruokaa voidaan tuottaa pohjoisen erityisolosuhteissa, mutta tukien kohdentamisessa pitäisi olla mahdollisimman paljon kansallista pelivaraa.
EU-komissio on luvannut tarttua entistä vähemmän lillukanvarsiin, kun maatalourahan jakamisesta ja käytöstä päätetään.
Jatkossa jäsenmaille luvataan lisää valtaa ja vastuuta erityisesti, kun uuteen kansalliseen ja alueelliseen kumppanuusrahastoon (NRP) kasattuja varoja suunnataan maataloudelle. Eli ne, jotka haluavat, voivat panostaa muita voimakkaammin maatalouteen ja maaseutuun.
Periaate kuulosta hyvältä. Siksi monet jäsenmaat sitä myös tukevat enemmän ja vähemmän pontevasti.
Ranska, Italia ja Espanja kuuluvat ryhmään ”vähemmän pontevasti”. Ne pelkäävät, että kilpailu vääristyy sisämarkkinoilla. Saksassa ja Hollannissa sitä pelätään vielä enemmän.
Vähemmän kehittyneissä jäsenmaissa kannetaan huolta keskinäinen solidaarisuuden ja maatalouden tukipottien sulamisesta.
Vähemmän kehittyneissä jäsenmaissa kannetaan huolta keskinäinen solidaarisuuden ja tukipottien sulamisesta.
Yksi keskeinen syy vastustaa kansallisia joustoja on se, että ilman Brysselin sääntelyä ilmastonmuutoksen jarruttaminen jää helposti toissijaiseksi.
EU-parlamentissa maatalouspolitiikan kansallistamisen yksiselitteisiä tukijoita on vähän.
EU-parlamentin suurimman ryhmän, keskustaoikeiston EPP:n saksalaismeppi Norbert Lins suhtautuu maatalouspolitiikan kansallistamiseen torjuvasti. Kuva: Julian SamselMeppien yhteistä kantaa muokataan parhaillaan. Asian päällä istuvat maatalousvaliokunnan varapuheenjohtaja, saksalainen keskustaoikeistonryhmä EPP:n meppi Norbert Lins sekä Suomen Elsi Katainen (kesk.), joka kuuluu keskustaliberaaliin Renew-ryhmään.
Linsin mielestä maatalousrahojen käyttöä olisi parempi säädellä komission ehdotusta tiukemmin.
Koheesiotukia vähän saavissa nettomaksajamaissa maatalouspolitiikan kansallistaminen voi muuttua myrkkypilleriksi.
”Jos yhteinen maatalouspolitiikka menetetään, maataloustuottajat menettävät uskonsa sisämarkkinoihin, koska edellytykset kilpailla muuttuvat eri jäsenmaissa hyvin erilaisiksi”, Lins perusteli viime viikolla MT:n haastattelussa.
Esimerkiksi EU:n suurin omenantuottaja Puola voisi hänen mukaansa keskittää tuet omille viljelijöilleen niin, että muissa jäsenmaissa tuottaminen ei enää kannata. Lins itse tulee Bodenjärveltä Etelä-Saksasta, missä nimenomaan tuotetaan omenoita.
MT:n Brysselin diplomaattilähteet pitävät pelkoja ylimitoitettuina. Lähteet eivät voi kommentoida keskeneräisiä budjettineuvotteluita omilla nimillään.
Komission perusehdotus kuulemma sinällään tuskin johtaa vääristymiin. Mercosur-sopimuksen yhteydessä sovittuun noin 45 miljardin joustovaraan sisältyy kuitenkin riski.
Keskustan suomalaismeppi Elsi Katainen pitää parlamentin tavoitetta EU:n maatalousbudjetin tuntuvasta kasvattamisesta epärealistisena. Kuva: Laura Ruohola”Se koskee vanhoja koheesiorahoja, joita jäsenmaat voivat käyttää tai jättää käyttämättä hyvin vapaasti”, eräs lähteistä korostaa.
Erityisesti koheesiotukia vähän saavissa nettomaksajamaissa, siis myös Suomessa, maatalouspolitiikan kansallistaminen voi pahimmassa tapauksessa muuttua myrkkypilleriksi.
Norbert Linsin mukaan esimerkiksi Saksassa viljelijöiden EU-vastustus kasvaa vääjäämättä, jos tukirahaa paljon saavat maat voivat käyttää sitä, miten haluavat ja sen seurauksena saksalaistuottajien asema sisämarkkinoilla heikkenee.
Komissio puuttuu kyllä kilpailua vääristävään tukien kohdentamiseen, mutta tasapainoilu mahdollisten häviäjien ja voittajien välillä ei ole helppoa.
MT:n komissiolähteet korostavat, että kilpailua vääristävään tukien kohdentamiseen kyllä puututaan, mutta tasapainoilu mahdollisten häviäjien ja voittajien välillä ei ole helppoa. Lähteillä ei ole valtuuksia kommentoida keskeneräistä budjettiasiaa muuten kuin nimettöminä ja taustaksi.
Todennäköistä siis on, että komission sukset menevät ristiin erityisesti niiden jäsenmaiden kanssa, jotka yrittävät hyödyntää joustoja maksimaalisesti omaksi edukseen. Juuri näitä törmäyksiä ja mahdollisia haitallisia kallistumia EU-parlamentti pyrkii torjumaan omilla esityksillään.
Jäsenmaiden johtajat päättävät budjetin raameista. Maatalouden tukimiljardien yksityiskohdista parlamentti neuvottelee komission ja jäsenmaiden muodostaman Eurooppa-neuvoston kanssa.
Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden Eurooppa-kirjeenvaihtaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
