Viljelijöiden tieto pelloilta halutaan ruokaketjun hiililaskureiden käyttöön
Tuottajiin kohdistuu yhä suurempia odotuksia ruoan päästölaskelmien perustana olevan tiedon keruussa. Kysymys on, kuka tiedon omistaa ja keräämisen maksaa.Tilaajalle
Ruoan hiilipäästöjen arviointi alkaa pellolta kerätystä tiedosta. Tämä tieto halutaan laajasti elintarvikeketjun käyttöön. Kuva: Sanne KatainenRuoan elinkaariarvioinnin tuottaman tiedon avulla ruokasektori voi saavuttaa pienemmät ympäristövaikutukset, kuten hiili- tai vesijalanjäljet. EU:n sääntely ja yhteiskunnalliset odotukset luovat kasvavaa painetta laskennalle.
”Automatisoitu elinkaariarviointi on koko ketjun yhteinen ponnistus, joka kannattaa tehdä”, sanoo erikoistutkija Kirsi Usva Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Syksyllä päättynyt ruokaketjun ympäristövaikutusten arviointiin liittyvä Luken Modulaarisuus ja digitaalisuus, avaimet luotettavaan ja kustannustehokkaaseen LCA-laskentaan ruokaketjussa -tutkimushanke toteutettiin osana tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistä hankerypästä.
Konsortiossa olivat mukana HK Foods, Biolan, Mtech, Ilmatieteen laitos, Yara ja Luonnonvarakeskus. Hankkeen rahoittaja on Business Finland. Hankkeen päätösseminaari järjestettiin syyskuun lopussa.
Suoraan tuottajilta tulevaa primääritietoa tarvitaan suuret määrät yritysten ympäristövaikutusten arvioinnin pohjaksi.
Suoraan tuottajilta tulevaa primääritietoa tarvitaan suuret määrät yritysten ympäristövaikutusten arvioinnin pohjaksi. Usvan mukaan ruokaketjun yritykset tarvitsevat elinkaarilaskentaa ympäristövaikutusten sisäiseen kehittämiseen ja ulkoiseen viestintään.
Yritykset tavoittelevat edullista ratkaisua LCA-laskelmien tekemiseen. Datalla johtaminen ja tiedonkeruun automatisointi ovat jatkossa yritysten ympäristövaikutusten arvioinnin ytimessä.
”Hankkeen tavoite oli löytää ratkaisu, joka tekee tarkkaa, yritysten omaan dataan perustuvaa päästölaskentaa useissa ketjun vaiheissa. Menee kuitenkin vielä vuosia, ennen kuin markkinaehtoinen ratkaisu on saatavilla”, Usva mainitsee.
”Kehitys tarjoaa myös hyviä liiketoimintamahdollisuuksia LCA-laskurien tuottajille ja konsulteille”, hän jatkaa.
Ketjutetun arvioinnin tavoitteena on, kukin ketjun osa jakaa tuloksensa, jolloin seuraava voi käyttää sitä omassa laskennassaan.
”Erityistä huomiota kiinnitetään tiedon luotettavaan siirtoon, datan validointiin, kustannusten jakautumiseen sekä käytännön toteutettavuuteen. Ketjutettu LCA on konsepti, jonka pitää toimia markkinaehtoisesti”, Usva summaa.
Usvan mukaan primääridatan omistajuus ja kustannusten jakautuminen on tärkeä kysymys, erityisesti pienten yritysten kohdalla.
”Epäsuhta on erittäin tärkeää tunnistaa, koska liian kovat kustannukset euro- tai ajankäyttömielessä jollekin ketjun vaiheelle voi olla myös pullonkaula koko järjestelmän toiminnalle.”
Usva toteaa, että tiedon kulku ketjussa on tällä hetkellä yksisuuntaista, mutta tiedon liikkuminen myös "ylävirtaan" esimerkiksi viljelyyn on kiinnostava ajatus, joka vaatii jatkopohdintaa.
”Tarvitsen dataa, jotta voin johtaa ja tehdä asioita luonnon kannalta paremmin. Mutta kyllä minä korvauksen siitä datasta haluan.”
Hankkeen seminaarissa MTK:n johtokunnan jäsen Aleksis Kyrö muistutti puheenvuorossaan, että ruoka on perusoikeus, mutta se on myös bisnestä.
”Jo hankkeen nimi herättää ajatuksen, että toimenpiteet ovat me viljelijät. Kaikki tutkimuksen toimenpiteet tapahtuvat pelloilla.”
Digitaalinen toteutus helpottaa tiedonkulkua, mutta siitä herää Kyrön mukaan huoli, onko se viljelijän ruoantuotannossa tarvitsemaa dataa.
”Ja suuri kysymys on, kuka datan omistaa?”
Kun tiedonkeruusta aiheutuu viljelijälle kustannuksia ja vaivaa, sen on oltava myös tuottavaa, Kyrö painottaa.
”Onhan se tärkeää, että viljelijänä annan tietoja, jotka tukevat ruokaketjua ympäristötavoitteissa ylipäätään. Mutta onko se hyöty sellainen, joka tulee viljelijälle itselleen?”
”Tarvitsen dataa, jotta voin johtaa ja tehdä asioita luonnon kannalta paremmin. Mutta kyllä minä korvauksen siitä datasta haluan”, Kyrö sanoo.
MTK:n Alkulaatu-hankkeen projektiasiantuntija Anne Piirainen nosti esille kasvistuottajien aseman.
”Lyhyet toimitusketjut ovat todella altavastaajina muuttuneissa vaatimuksissa, joihin kuuluu kestävyysraportointia ja biodiversiteettisuunnitelmia. Nämä on tehtävä kaikkien viljelytoimenpiteiden lisäksi ja kaiken maksaa viljelijä itse. Kestävyysraportoinnin hinta voi olla kymmeniä tuhansia, ei niillä myydyillä kaaleilla saada kustannuksia kovin nopeasti katettua.”
Piiraisen mukaan lihan- ja maidontuotannon tapaan kasvintuottajat tarvitsevat yhteistyökumppanit toteutukseen ja jakamaan kustannuksia.
”Muutoin pieniä toimijoita tulee jäämään tuotannosta pois.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
