Peltojen pirstaleisuus käy kalliiksi: Tilusjärjestelyillä maataloudelle vähintään 170 miljoonan euron vuosittaiset säästöt

Peltojen pieni lohkokoko ja niiden sijainnin pirstaleisuus aiheuttaa turhaa polttoaineen kulutusta ja vähentää työn tehokkuutta.

Muutama vuosi sitten tehdyn arvion mukaan maatalouteen voitaisiin saada 170 miljoonan euron vuosittaiset säästöt, jos tilusrakenne olisi optimaalinen.

Kustannusnousun takia luku voi olla nyt jo paljon suurempikin, sanoo projektipäällikkö Hannu Tölli. Hän on vetänyt maa- ja metsätalousministeriön Isolohko on voimaa -hanketta, jossa on selvitetty keinoja parantaa tilusrakennetta. Tuloksia esiteltiin tiistaina.

Peruslohkojen keskikoko on nykyisin noin 2,5 hehtaaria. Koska viljelijöillä on vierekkäisiä lohkoja, joita voitaisiin viljellä yhtenä kokonaisuutena, on niistä luotu käsite viljelijälohko. Niiden keskikoko on 3,18 hehtaaria.

Kymmenessä vuodessa viljelijälohkojen keskikoko on kasvanut vain 0,14 hehtaaria. 20 vuodessa tilakoko on sen sijaan lähes kaksinkertaistunut.

Ruotsissa lohkojen keskikoko on kymmenen hehtaaria ja Virossa kuusi hehtaaria.

Pieni lohkokoko aiheuttaa polttoaineen kulutusta maantieajossa ja koneita täytyy tiheään tahtiin kääntää kuljetus- ja työasentoon. Pahimmillaan se syö tilan laajentamisesta saatavat mittakaavaedut.

Tutkimusten mukaan lohkojen nykyisen keskikoon kaksinkertaistaminen alentaisi jo huomattavasti kustannuksia, sanoo tutkija Henrik Wejberg Luonnonvarakeskuksesta.

Yli 20 hehtaarin lohkokoko ei enää tuo huomattavia säästöjä, mutta koon kasvattaminen kymmeneen hehtaariin asti alentaa hehtaarikohtaisia kuluja jyrkästi.

Hankkeessa on asetettu tavoitteeksi, että tilusjärjestelyjä tehtäisiin vuosittain 10 000 hehtaarille.

Viime vuosina määrä on ollut 7 000–9 000 hehtaaria. Töllin arvion mukaan pinta-ala, jolle tilusjärjestely olisi taloudellisesti järkevää tehdä, on 300 000–400 000 hehtaaria.

Hankkeessa listattiin toimenpiteitä, joilla tavoitteisiin voitaisiin vastata. Tilusjärjestelyjen toimeenpanoon tulee varmistaa riittävä rahoitus. Valtio kantaa osan tilusjärjestelyn kustannuksista.

Tukipolitiikan kehittämiseksi ehdotetaan toimenpiteitä, kuten korvauskelpoisuuden myöntämistä aloille, jotka on muutettu pelloksi tilusrakenteen parantamistarkoituksessa.

Lisäksi tulisi mahdollistaa tilojen välinen ely-keskusten sisällä tapahtuva korvauskelpoisuuden siirtomahdollisuus.

Tärkeää olisi myös laatia kansallinen strategia maatalouden tavoiteltavasta rakenteesta ja miten siihen päästään.

Neuvontajärjestöjen sekä ojitusyhteisöjen koulutusta ja tietoutta tulisi lisätä. Lisäksi ehdotetaan, että viljelijöiden yritysosaamista lisätään.

Hanke jatkuu tilusjärjestelyjä tehostavilla peltopankkipilotilla ja vapaaehtoisia tilusvaihtoja edistävällä pilottihankkeella.