Ilmasto lämpenee myös Granlidin omenatilalla: ”Syyshalloja ei ole ollut moneen vuoteen”, tarhuri kertoo

Ilmaston lämpeneminen alkaa näkyä Granlidin omenatarhalla Vårdön saarella Pohjois-Ahvenanmaalla. Ikänsä omenapuiden parissa töitä tehnyt Vesa Koivisto kertoo, että esimerkiksi syyshalloja ei ole ollut 4–5 vuoteen.

Nyt omenoita voidaan kerätä hyvin pitkälle syksyyn, hän kertoo. Muutama vuosi sitten kaikki piti olla kerättynä lokakuun puoliväliin mennessä, jotta ne saatiin kylmältä suojaan.

Vårdö on myös ihanteellinen paikka omenoille. Mikroilmaston ansiosta talvella ei ole niin kovia pakkasia kuin Manner-Ahvenanmaalla ja meri suojaa hallalta, Koivisto jatkaa.

”Sadettamalla hallaa ei voisi torjua, sillä lähettyviltä ei ole saatavissa vettä.”

Vesa Koivisto on Granlidin nykyisten omistajien Carl ja Ville Koiviston isä. Veljekset ovat omenatarhureita neljännessä polvessa, tilalla on viljelty omenoita 80 vuotta.

Hehtaareita on nyt 17, lisäksi on raivattu kolme hehtaaria metsää uusien omenapuiden tieltä.

Valmiit taimet ostetaan ulkomailta. Taimien tuotanto tai varttaminen itse ei kannata, Vesa Koivisto sanoo. Päälajikkeita on kymmenkunta, lisäksi viljelyssä muutamia erikoisuuksia.

Granlidin suuren lajikevalikoiman tarkoitus on taata asiakkaille omenoita tasaisesti läpi kauden ja tarjota poimijoille töitä. Omenoiden lajittelu ei vaadi yhtä monta ihmistä kuin kerääminen. Ympäri vuoden tarha työllistää Koivistojen perheiden lisäksi kaksi työntekijää.

Tavoite on, että omenat saadaan markkinoille sitä mukaa kun ne kypsyvät. Näin niitä ei tarvitse varastoida, Vesa Koivisto kertoo. Satoa myydään suoraan S-ryhmälle ja tukun kautta Lidl Suomelle.

”Omenoita tulee noin 30 000 kiloa hehtaarilta ja se on kaikki pakko myydä.”

Omenoiden ei haluta päätyvän mehuksi, mutta esimerkiksi satoa vahingoitava raekuuro voi muuttaa suunnitelmia. Tällöin omenat myydään mehustamolle, omaa jalostusta Granlidin tarhalla ei ole.

Koiviston lempiomenalajike on McIntosh. ”Olen tällainen Apple-fani”, hän muistelee ensimmäistä ”omenatietokonettaan” vuodelta 1987.

Vesa Koiviston lempiomenalajike on McIntosh. ”Olen tällainen Apple-fani”, hän muistelee ensimmäistä ”omenatietokonettaan” vuodelta 1987.  Kuva: Tero Pajukallio

Omenoiden poiminta tarjoaa töitä 15 kausityöntekijälle. He ovat latvialaisia, jotka ovat tehneet jo vuosia töitä Granlidin tarhalla.

Äkkiseltään ajattelee, että kuka tahansa osaa kerätä omenoita. Näin asia ei ole. Omenoiden oikea kypsyys pitää osata katsoa ja hedelmä on irrotettava puusta hellävaron.

Omena otetaan varovasti käteen ja käännetään ylöspäin. Sitten lempeä irroitus niin, ettei puu tai vielä puuhun jäävät omenat vahingoitu, Carl Koivisto näyttää. Pienikin repeämä esimerkiksi puunkuoressa on otollinen iskupaikka taudeille.

Omenat  Kuva: Tero Pajukallio

Kustannukset nousevat koko ajan, tuottajahinnat eivät, Koivistot kertovat. Esimerkiksi pakkausmateriaalit ovat kallistuneet vuosi vuodelta.

Kustannusjahtia tehdään tehostamalla töiden tekemistä ja tavoittelemalla enemmän satoa hehtaarilta.

Yksi tärkeimmistä asioista hyvän sadon takaamisessa on puiden leikkaaminen oikealla tavalla, Carl Koivisto kertoo.

”Jokainen puu on erilainen.”

Puut pitää osata leikata oikein niin, että esimerkiksi oksat eivät liikaa varjosta toisiaan, selittää Carl Koivisto.  Kuva: Tero Pajukallio

Omenapuiden välissä kasvava nurmikko ajetaan koneella. Glyfosaattia ei haluta käyttää, Carl Koivisto sanoo.

”Torjunta-aine vaikuttaa rikkakasvien juuriin, niin miksi ei sitten myös omenoiden juuriin.”

Pölytyksestä huolehtivat omat noin 35 mehiläispesää. Mehiläisten keräämä hunaja jätetään pesiin pölyttäjien ravinnoksi. ”Pärjäävät paremmin”, Carl Koivisto perustelee. Tosin tänä vuonna hunajaa on hieman kerätty pesistä myös ihmisiä varten.