Sami Salo käyttää ketjuraivaussahaa muun muassa kylvömänniköiden taimikonharvennuksissa ja ennakkoraivauksissa. Ruotsissa kehitetty laite on suunniteltu myös pitkään kantoon raivaamista varten. Kuva: Esko Keski-VähäläOnko lyhyt kanto aina paras? Ruotsalainen menetelmä haastaa perinteisen taimikonhoidon
Pitkäksi jätetty lehtipuun kanto saattaa vesoa siinä missä lyhytkin, mutta SLU-yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan pitkiksi jätetyillä kannoilla voi olla muita etuja.TilaajalleMoni metsänomistaja pitää lyhyttä kantoa osoituksena ammattitaitoisesti tehdystä työstä, oli kyse sitten varsinaisesta hakkuusta tai raivauksesta.
Mutta onko kannon pituudella taimikonhoidossa todella väliä? Voisiko tavallista pidemmillä kannoilla saavuttaa jopa etuja perinteiseen tapaan nähden?
Ruotsissa pitkään kantoon raivausta on tutkittu vuosituhannen alussa Uumajassa maa- ja metsätalousyliopisto SLU:ssa.
Kannon korkeuden vaikutuksesta vesojen pituuskasvuun on saatu vaihtelevia mittaustuloksia.
Siitä huolimatta työtapa, joka tunnetaan nimellä latvaraivaus (ruotsiksi toppröjning tai högröjning), on saavuttanut jonkinlaisen aseman.
Sitä varten on kehitetty sopiva työkalukin. Ketjuraivaussahaksi tai reppuraivuriksi kutsuttu laite löytyy ainakin Husqvarnalta.
Tältä näyttää pitkään kantoon raivaus ruotsalaiseen tyyliin. Menetelmän on toivottu tehostavan taimikonhoitoa, parantavan jäävän puuston laatua ja vähentävän hirvituhoja. Kuva: Esko Keski-VähäläMoottoria kannetaan selässä, ja putken päässä on pyörivän sirkkeliterän sijaan ketjusaha. Repusta lähtee raivaajan pään yli ulottuva puomi, josta on kiinnitetty naru putkeen. Viritys keventää sahalaitteen kantamista.
SLU:n tutkimusten mukaan raivaaminen pitkään kantoon parantaa kasvatettavien runkojen laatua koivu- ja pyökkimetsissä.
Rungon lisääntynyt varjostus sivulta ja kilpailu saavat lehtipuiden tyvet kasvamaan suorina ja vähäoksaisina.
Toinen väitetty etu liittyy hirvituhoihin. Ajatus on, että laiduntajat suosivat katkaistuja vesoja ja jättävät korkeammalla kasvavat arvokkaammat puut rauhaan.
”Koivun taimikonharvennuksessa latvonta voi olla hyvin toimiva menetelmä.”
Taimikonhoitoon perehtynyt tutkija Karri Uotila Luken Suonenjoen tutkimusasemalta pitää eri tutkimusten valossa lyhyttä kantoa pääsääntöisesti parhaana raivaustapana. Kun vesojen takamatka on pitkä, ne altistuvat tehokkaimmin varjostukselle ja erilaisille tuhoille, vaikka hirvet nappaavatkin aluksi pitkien kantojen vesat helpommin suihinsa.
”Etenkin havupuutaimikoiden varhaisperkauksessa kannot kannattaa katkaista lyhyeen kantoon. Myös havupuutaimikon taimikonharvennuksessa lyhyt kanto vaikuttaa järkevältä”, Uotila sanoo.
”Koivun taimikonharvennuksessa latvonta voi olla hyvin toimiva menetelmä, erityisesti puuston laatukehityksen kannalta ja hirven syöntipaineen vähentämiseen tuotantopuilta.”
Sami Salo pitää ketjuraivaussahaa tehokkaana työkaluna tiheiden kylvömänniköiden taimikonharvennukseen. Kannot hän jättää lopulta lyhyiksi, mutta kaadon suuntaamisen helpottamiseksi Salo katkaisee männyt ensiksi ylempää ja pätkii kannot sen jälkeen. Kuva: Esko Keski-VähäläKälviäläinen metsäpalveluyrittäjä Sami Salo ei jätä pitkiä kantoja, mutta hän on havainnut ketjuraivaussahan käteväksi työkaluksi tiheiden kylvömänniköiden taimikonharvennuksilla.
”Se toimii parhaiten kylvömännikössä, jossa taimikonhoito on jäänyt tekemättä. Siellä on useita mäntyjä ryppäissä, joissa yksi pitäisi säästää”, Salo kertoo.
Lisäksi hän käyttää laitetta ennakkoraivauksiin, joissa poistettava puu on paksumman puoleista. Ketjusahan 13 tuuman laipalla pystyy sahaamaan vähän järeämmänkin puun poikki, mihin tavallinen raivaussaha ei kykene yhdellä sahauksella.
Pitkien kantojen ilmeinen haittapuoli on, että ne häiritsevät kulkemista vähintään joitakin vuosia raivauksen jälkeen, kunnes kannot ovat lahonneet. Jos vesat jäävät henkiin pitkäksi aikaa, ne aiheuttavat kauemmin riesaa ja ne joutuu kaatamaan uudelleen ennakkoraivauksessa.
Pitkiksi jätetyt kannot hankaloittavat aluksi kulkua taimikossa. Lehtipuun kannot lahoavat yleensä ensiharvennukseen mennessä pehmeiksi. Kuva: Tommi HakalaJämsäläinen metsäpalveluyrittäjä Esa Isoranta sanoo, että kannon pituus on lähinnä kosmeettinen ja kulkukelpoisuuteen vaikuttava asia. Asiakkaat haluavat lyhyitä kantoja, mutta pitkääkään kantoa ei tarvitse liikaa pelätä.
”Minulla on kokemusta todella pitkistä kannoista. Esimerkiksi omat metsäni taimikot olen hoitanut talvella lumien aikaan, totta kai ne ovat silloin jääneet pitkään kantoon. Se on ikävän näköinen vähän aikaa, mutta lehtipuukanto lahoaa pois.”
Isorannan mukaan keväthangilla raivaaminen käy joutuisaan ja keveästi. Hän korostaa, että havupuun kantoja ei kannata jättää pitkiksi, koska niiden lahoaminen kestää huomattavasti lehtipuuta kauemmin.
Isorannan havaintojen mukaan talvella jätetyt pitkät kannot ovat vesoneet vähemmän kuin keväällä lyhyeen kantoon raivatut.
Tutkimusten ja vallitsevien hoito-ohjeiden perusteella vesomista voi tehokkaimmin vähentää ajoittamalla raivaus keskikesään. Erityisen vähän eväitä uusien vesojen kasvattamiseen puille jää, jos raivaus tehdään pitkän kuivuusjakson yhteydessä.
Jos vesomista haluaa minimoida, paras ajankohta taimikonhoidolle on heinäkuussa kuivan jakson aikana. Kuva: Pekka FaliTaimikonhoidon työmäärää kannattaa minimoida tekemällä työt ajoissa, Luken Karri Uotila sanoo. Muuta vippaskonstia voimakkaasti vesoittuvien taimikoiden hoitoon ei oikein ole.
Esimerkiksi UPM kokeili kitkeviä koneita kymmenisen vuotta sitten, mutta menetelmä soveltuu vain valikoiduille kohteille, joissa olosuhteet ovat sopivat.
”Kun ensimmäinen taimikonhoitokerta tehdään ajoissa, työskentely pysyy nopeana kaikissa vaiheissa. Jos varhaisperkaus viivästyy muutaman vuoden, poistettavana on väkisinkin ranteenvahvuista puustoa, jolloin työskentely on hidasta.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
