Kotkasta saa korvauksen, kanahaukasta välttämättä ei – suojelukorvausten ehdot ovat kimurantteja
MTK haluaa, että lajien suojelun korvausehtoja lievennetään.Tilaajalle
Merikotka pesii Itämeren rannikolla, mutta on alkanut levittäytyä sisämaan järville ja Lappiin. Kuva: Hannu HuttuJos omilta mailta löytyy erityisen uhanalainen laji tai harvinainen luontotyyppi, metsänomistajalle ei useinkaan ole selvää, miten sen aiheuttama taloudellinen menetys korvataan – vai korvataanko ollenkaan.
”Korvausautomaattia ei ole olemassa”, sanoo luonnonsuojelun toteutuksen ryhmäpäällikkö Ari Neuvonen Lupa- ja valvontavirastosta.
Luonnonsuojelulaissa sanotaan kyllä, että valtio on velvollinen korvaamaan kiinteistön omistajalle merkityksellisen haitan, joka aiheutuu uhanalaisesta eliölajista, jonka riski hävitä luonnosta on hyvin korkea.
Suojelupäätöksen tekee nykyisin Lupa- ja valvontavirasto, joka voi päättää suojella erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan.
”Jos merkityksellisen haitan kynnys ylittyy, voidaan neuvotella vapaaehtoisesta haitan korvauksesta.”
Luonnonsuojelulain sanamuodossa paino on sanoilla ”merkityksellinen haitta”. Vähemmän velvoittavia määritelmiä ovat ”vähäinen” tai ”vähäistä suurempi haitta”.
Jos maanomistaja ei tiedä, että hänen maillaan esiintyy uhanalainen eläin tai kasvi tai tiukasti suojeltu luontotyyppi, hän saa siitä tiedon viimeistään tehtyään metsänkäsittelyilmoituksen Metsäkeskukselle.
Jos tällainen tieto tulee, Neuvonen kehottaa olemaan yhteydessä Lupa- ja valvontavirastoon.
”Ensimmäiseksi määritellään yhdessä metsänomistajan kanssa suojelukohteen rajat. Jos merkityksellisen haitan kynnys ylittyy, voidaan neuvotella vapaaehtoisesta haitan korvauksesta. Alueesta voidaan perustaa esimerkiksi yksityinen luonnonsuojelualue ja samalla sovitaan haitasta maksettava korvaus.”
Jos Lupa- ja valvontavirasto ja maanomistaja päätyvät erimielisyyteen, maanomistajalla on edelleen mahdollisuus hakea korvaustoimitusta Maanmittauslaitokselta.
Sen määritteleminen, onko kyseessä merkittävä haitta, on korvattavuuden kannalta avainasemassa. Ehdotonta euromääräistä haitan astetta ei ole kuitenkaan missään todettu, Neuvonen sanoo.
”Jos sitä johtaa Metsäkeskuksen ympäristötuen perusteella, niin siinä tuen myöntämisen edellytyksenä on, että elinympäristön hakkuuarvo on yli 3 000 euroa tai yli neljä prosenttia metsänomistajan samalla tilalla olevan metsän hakkuuarvosta. ”
Toinen näkökulma asiaan on tarkastella maanomistajan koko tilan laajuutta.
”Jos kyseessä on pieni maapalsta, haitta on todennäköisemmin merkittävä kuin vaikkapa useamman sadan hehtaarin tilalla.”
Viime kädessä Lupa- ja valvontavirasto päättää korvattavuudesta harkintansa perusteella.
Korvaussäännökset ovat sidottuja myös siihen, millainen suojeltavan eliölajin status on.
Jos metsän käyttöä rajoitetaan esimerkiksi suuren petolinnun, kuten sääksen tai kotkan pesäpuun ympärillä, valtio on korvausvelvollinen. Jos taas metsänkäsittelyä rajoitetaan esimerkiksi kanahaukan pesän ympärillä, valtiolla ei välttämättä ole korvausvelvoitetta.
Ero johtuu siitä, että luonnonsuojelulaki määrää korvaamaan maanomistajalle EU:n luontodirektiivin tiukkaa suojelua edellyttävien eläinlajien, kuten kotkien, lisääntymis- ja levähdyspaikat. Sen sijaan pelkästään luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetun lajin, kuten kanahaukan, elinympäristön suojelusta maksetaan korvausta harkinnanvaraisesti.
Viranomainen voi kuitenkin päättää suojella ”erityisesti suojeltavaksi” lajiksi säädetyn uhanalaisen eliölajin esiintymispaikan, jolloin valtio on velvollinen korvaamaan haitan maanomistajalle.
Metsänomistaja voi myös yrittää saada luontokohteensa metsien monimuotoisuutta parantavaan Metso-ohjelmaan, jolloin määräaikaisesta tai pysyvästä suojelusta maksettaisiin korvaus. Tosin vain pieni osa kohteista pääsee ohjelman piiriin.
Luonnonsuojelulakia ollaan parhaillaan muuttamassa, ja lakiehdotus on lausunnoilla.
MTK vaatii lausunnossaan luonnonsuojelulain korvaussäännösten muuttamista siten, että ”korvauskynnys alennetaan vähäistä suurempaan haittaan ja valtion korvausvelvollisuus kytketään myös yleisiin eläin- ja kasvilajien rauhoitusta koskeviin säännöksiin.”
MTK:n mielestä eläin- ja kasvilajien yleiset rauhoitussäännökset ovat luonnonsuojeluviranomaisen tulkintojen myötä käytännössä johtaneet rajoitteisiin, jotka aiheuttavat maanomistajille taloudellista haittaa.
Haitta voi tällaisessakin tapauksessa olla tuhansien, jopa yli kymmenentuhannen euron suuruinen, MTK huomauttaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
