Metsälakiin ja luonnonsuojelulakiin nuijitut muutokset tarkoittavat käytännössä sitä, että metsätyöt ovat kiellettyjä vähintään puolen hehtaarin kokoisissa lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa sekä rantametsien suojakaistaleella Pohjois-Suomessa 1.5.–31.7. ja muualla Suomessa 15.4.–15.7.
Muille metsäpalstoille ei ole annettu vastaavaa kieltoa. Niilläkin tosin vaaditaan, että ennen hakkuita tai muita metsänhoitotoimia on selvitettävä, pesiikö kohteella lintuja ja voivatko esimerkiksi raivaus- tai hakkuutyöt vaarantaa pesinnän.

Luomuksen museomestari ja lintuharrastaja Heikki Helle ymmärtää lain tavoitteen, sillä hän seuraa työkseen Suomen linnuston kehitystä. Tilanne on huolestuttava, koska taantuvia lintulajeja on nykyisin enemmän kuin runsastuvia.
Toisaalta Helle muistuttaa, että lähtökohtaisesti jokaisella hehtaarilla asuu aina vähintään yksi lintupari eli pesiä tuhoutuu aina kun metsää hakataan pesintäaikaan. Ero on mittakaavassa.

”Siinä missä lehdossa asuu keskimäärin 10 lintuparia hehtaarilla, karussa metsässäkin hehtaarilla asuu yksi lintupari”, Helle kiteyttää.
MT lähti Heikki Helteen mukaan tutkimaan tavallista sekametsää, johon on tehty metsänkäyttöilmoitus eli palstalle on ainakin suunnitteilla metsänhoidollisia toimenpiteitä.
Tavoitteena on selvittää, kuinka helppoa on löytää kyseisen metsän linnunpesät, jotta niitä voitaisiin lain hengen mukaisesti suojella.
Kun olemme kävelleet peräkanaa metsässä noin kymmenen minuuttia, on käynyt jo selväksi, että tehtävä on lähestulkoon mahdoton.

Lintuasiantuntija näkee metsän eri tavalla kuin tavallinen metsänkulkija. Potentiaalisia lintujen pesäpaikkoja on nimittäin lähes missä tahansa. Missä yksi lintulaji rakentaa itselleen taidokkaan pesän oksistoon, siinä toinen laji pesii suurin piirtein paikassa, mihin ensimmäinen muna tipahtaa.
Pesien löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa.
”On tietysti todennäköisiä paikkoja, kuten pieniä suojaisia kuusikoita tai erikoisia oksanhankoja tai kolopuita, joissa linnut tykkäävät pesiä. Toisaalta esimerkiksi pajulinnun pesä on usein maassa, eikä se yleensä erotu mitenkään ympäristöstä. Pesän ohi voi kävellä metrin päästä ilman, että sitä havaitsee.”

”Pajulinnun pesän ohi voi kävellä metrin päästä ilman, että sitä havaitsee.”
”Metsässä pitäisi viettää aikaa aistit avoinna ja seurailla lintujen toimia pidemmän aikaa, jotta pesä löytyisi.”
Asiaa ei tee helpommaksi se, että lintujen käytös ja ääntely muuttuu pesinnän etenemisen mukaan. Kun linnut hautovat, ne pysyttelevät yleensä hiljaa. Useimmat linnut – mutta eivät kaikki – päästävät varoitusääniä silloin, kun pesässä on poikasia.
”Varoitusäänestä huolimatta esimerkiksi hippiäisen pesä löytäminen kuusen latvaosista 25 metrin korkeudesta on maasta tarkkailemalla käytännössä mahdotonta”, Helle huokaa.
Varsin usein linnun pesän summittainen sijainti on paikannettavissa muutaman kymmenen metrin tarkkuudella.
”Tämähän jo tarkoittaa, että siellä jossain on linnulla pesä eikä kohdetta voita hakata pesintää vaarantamatta.”
Kiivain pesimäsesonki on Etelä-Suomessa parhaillaan käynnissä. Samaan aikaan metsissä on niin pesiään vasta rakentavia, hautovia kuin jo poikasia ruokkivia lintuja. Puukiipijän poikaset taas ovat jo lähteneet pesästä.
”Jos tähän samaan metsään tulisi viikon päästä, täällä todennäköisesti olisi erilainen tilanne kuin tänään.”
”Vaikea sanoa, mitä lainsäätäjä on tässä kohtaa pohtinut ja mitkä ne mahdolliset pesien tuhoutumisen seuraukset sitten ovat.”
Tunnin tarpomisen tuloksena metsästä on Helteen avustuksella löydetty yksi mustarastaan jo käytöstä poistunut pesä.
”Mitä enemmän tätä miettii, sitä vaikeampi tehtävä pesän löytäminen on”, Helle naurahtaa.
Jos linnunpesän löytäminen on metsästä lähes mahdotonta lintuasiantuntijalle, miten niitä pitäisi tavallisen metsänomistajan tai metsätoimijan pystyä suojelemaan?
”Vaikea sanoa, mitä lainsäätäjä on tässä kohtaa pohtinut ja mitkä ne mahdolliset pesien tuhoutumisen seuraukset sitten ovat. Se jää nähtäväksi.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
