MT-kysely: Ennallistaminen omassa metsässä kiinnostaa vain harvaa, mutta tietoa kaivataan lisää

Lähes kolme neljästä metsänomistajasta kertoo, ettei harkitse ennallistamistoimia metsissään. Asia ilmenee MT:n Metsätutka-kyselystä.

Vastaajista 15 prosenttia ilmoitti, että harkitsee ennallistamistoimia. Yhdeksän prosenttia näkee asian mahdollisena.

Toisin sanoen noin joka neljäs metsänomistaja suhtautuu myönteisesti ennallistamiseen omassa metsässä.

Epäröivää suhtautumista selittänee se, että käsite on laaja ja epämääräinen.

Soittokierros metsänhoitoyhdistyksiin vahvistaa näkemyksen: konkreettista tietoa ennallistamisesta kaivataan lisää.

”Asia on vielä hyvin uusi ja vieras. Metsänomistajilla ei ole vielä merkittävää kantaa”, Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksen johtaja Petri Pajunen arvioi.

Ennallistaminen on keino, jolla nopeutetaan ihmisen muokkaaman ympäristön palautumista takaisin luonnontilaan tai mahdollisimman lähelle sitä, luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen metsäkeskuksesta kuvailee Metsään-lehdessä.

Tavoite on turvata ja parantaa etenkin uhanalaisen lajiston säilymistä ja vahvistaa niiden esiintymiä.

Talousmetsissä ennallistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi lahopuun lisäämistä tai ennallistamispolttoa, jolloin metsään jää palanutta puuta.

Paahteisissa elinympäristöissä harjujen rinteillä voidaan lisätä maanpinnan lämpöä poistamalla puustoa ja pensaikkoa.

Kahdeksan hehtaarin alueella ennallistettu Isosuo Muhoksen Tupun kylällä sijaitsee valtion soidensuojelualueen vieressä. Luonnontilainen aapasuo näkyy taka-alalla. Kuva: Timo Heikkala

Soita voidaan ennallistaa tukkimalla ojia ja johtamalla vesiä niiden luontaiseen virtaussuuntaan.

Käytännön ennallistamistöitä tekee eniten Metsähallituksen Luontopalvelut suojelualueilla. Yksityismetsissä niitä voidaan tehdä esimerkiksi alueellisisssa luonnonhoitohankkeissa.

”Metsänomistaja voi myös itse tehdä pienimuotoisia ennallistamistoimia, kuten esimerkiksi kaulata puita tai tehdä tekopökkelöitä metsään, jonka jatkossa jättää metsätaloustoimien ulkopuolelle”, Raatikainen kirjoittaa.

Eniten ennallistamista harkitsevia on kyselyn mukaan Pohjois-Suomessa sekä yli sata hehtaaria omistavien metsänomistajien joukossa.

Asiaa voi selittää se, että pohjoisessa on paljon soita ja monet aikoinaan ojitetut suot ovat heikkotuottoisia.

Pohjoisessa myös metsätilojen pinta-alat ovat keskimäärin suurempia kuin etelässä, minkä vuoksi metsänomistajat voivat olla suopeampia ajatukselle, että osa metsistä ennallistetaan.

Kaivinkoneella on tulpattu ojia ja metsuri kaatanut puita. Haihduttavaa puustoa olisi voinut kaataa enemmänkin, Kylmänen tuumii. Kuva: Timo Heikkala

Oulun seudun metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Tapio Kylmänen kertoo, että ainakin Pohjois-Pohjanmaalla ennallistamiseen sopivia kohteita on niin paljon, ettei normaalista metsänkasvatuksesta tarvitse tinkiä.

”1960- ja 70-luvuilla tehdyistä ojituksista 10–20 prosenttia on huteja. Vajaatuottoisia metsiä, joilla ei ole metsänkasvatuksen edellytyksiä, joutaakin ennallistaa.”

Hieman yllättäen iäkkäimpien vastaajien keskuudessa esiintyi vähiten vastahankaisuutta ennallistamiselle. Eläkeläisistä 70 prosenttia vastasi ”en”, kun koko vastaajajoukon keskiarvo oli 74 prosenttia.

Toisaalta nuoret ovat ennallistamiselle hieman suopeampia kuin keski-ikäiset. Alle 45-vuotiaista 17 prosenttia harkitsee ennallistamistoimia omissa metsissään, kun taas 46–59-vuotiaista vain 12 prosenttia.

Työikäisten osalta eri ammattiryhmien vastauksissa ei näy suurta eroa.

Eniten selkeitä en-vastauksia löytyi aktiivimaanviljelijöiden ja aktiivisesti puuta myyvien keskuudesta. He todennäköisesti katsovat, että ennallistamistoimet vähentäisivät puunmyyntituloja.

”Monia pelottaa, että EU rajoittaa metsän käyttöä. Itse näkisin ennallistamisen enemmän mahdollisuutena kuin uhkana”, Kylmänen sanoo.

Kantar Agri Oy:n syyskuussa toteuttamaan Metsätutka-kyselyyn vastasi 552 metsänomistajaa. Tutkimuksen virhemarginaali on 4,2 prosenttiyksikköä.