”Metsätiet ovat hyvässä kunnossa, mutta valtion soratie on kelirikkoaikaan lähes kulkukelvoton”, kirjoittaa eräs vastaajista. Kuva: Taina Renkola
Verkkokysely: Omilla metsäteillä kelpaa ajella, tiekunnissa osakkaiden siipeily sapettaa
Enemmistö MT Metsän verkkokyselyn vastaajista pitää metsäkiinteistöjensä teiden kuntoa hyvänä.Tilaajalle
”Julkinen tieverkko rapautuu. Yksityisteiden suureksi ongelmaksi näyttää muodostuvan kallis hallinto”, summaa eräs verkkokyselyn vastaajista tienpidon tilannetta. Kuvituskuva. Kuva: Taina RenkolaToukokuun MT Metsän verkkokyselyssä aiheena oli metsäteiden kunto. Kysymys kuului, ovatko metsäkiinteistöjen tiet hyvässä kunnossa? Selvä enemmistö, 66 prosenttia, vastasi kyllä. MT:n verkkosivuilla julkaistuun kyselyyn vastasi 699 henkilöä.
”Varastopaikat ovat hyvät, ja tiet ovat pääasiallisesti talvikäyttökunnossa, kuivina aikoina pääosin kesälläkin”, raportoi eräs tyytyväisenä tilanteestaan.
”Olen pitänyt teistä huolta ja investoinut niihin. Tiet ovat oleellinen osa toimivaa ja kannattavaa metsätaloutta”, summaa toinen.
”Omat tiemme, jotka ovat omalla maallamme, ovat kunnossa. Mutta heti, kun muita osakkaita kuuluu tien vaikutuspiiriin alkaa siipeily. Korjaa sinä, minä kyllä ajan.”
Vastaajat pohtivat sitä, miten ymmärrys tienpidon tärkeydestä on hämärtynyt metsänomistajien keskuudessa.
”Kahdelle palstalle on rakennettu juuri uusi tie, muuten vanhat tiet pidetään vähintään ok kunnossa sorastuksella tarvittaessa, tienpientareiden niitto joka toinen vuosi ja lanausta vuosittain. Tiet ovat omaisuutta siinä kuin metsäkin ja nostavat tilan arvoa. En ymmärrä, kun jotkut metsänomistajat eivät huolehdi teistään lainkaan”, pohtii yksi vastaajista.
”On vähintään yhtä tärkeää pitää metsätiet hyvässä kunnossa, kuten metsätkin. Hyvä metsätie nostaa myytävän puun hintaa ja nopeuttaa metsänhoitotöiden suorittamista, sekä mahdollistaa myrskytuhojen nopean kartoituksen. Omalla rahalla, ilman tukia, rakentamani metsätiet ovat tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin kylätietä, joilta tiet lähtevät.”
”Ne ovat samanlaisia hoidettavaa omaisuutta kuin muukin varallisuus. Niille on tehtävä hoitotyö vuosittain tarpeen mukaan. Puu on myytävä metsäyhtiöille, jotka osallistuvat tien hoitoon. Ainakin Metsä Group ja UPM ovat olleet kiitettävästi hoidossa mukana”, kirjoittaa eräs.
Vastauksissa muistutetaan myös, että perusparannustoimista huolimatta kaikista tiepohjista ei kantavia saa.
”Liian hienojakoista hiekoista koostuva tienrunko nostaa kapillaarisesti vettä tien runkoon keväisin ja lopputuloksena on liejuralli.”
”Kaikille tieosuuksilla on tehty perusparannus ajallaan. Savipohjaiset osuudet eivät kyllä ole ongelmattomia siitä huolimatta.”
”Valtakunnallisesti ajatellen tuskin on kovin montaa 100-prosenttisen hyvää tietä, joka kestää kelirikot, varsinkaan etelän savi- ja hiesumailla. Kohtuullisilla kustannuksilla syyskelirikot saisi kuntoon, kunhan tiekunnat puhaltaisivat yhteen hiileen. Tämä on se suurin ongelma. Kevätkelirikon kestävän tien parannus vaatii todella suuria kustannuksia. Laittakaa muutamaksi viikoksi painorajoitus. Hoitokunnilla on tähän oikeus ja velvollisuuskin.”
”Jossakin vaiheessa pitää olla rohkeutta yhdistää pieniä tiekuntia edullisemmin hallittaviksi kokonaisuuksiksi.”
Tulevat hakkuut motivoivat tienpitoon: ” Metsätiet on kunnostettu viime vuosina tulevia hakkuita silmällä pitäen.”
Usea vastaaja kertoo tien hoitotyön olevan oman tekemisen varassa.
”Omat tiemme, jotka ovat omalla maallamme, ovat kunnossa. Mutta heti, kun muita osakkaita kuuluu tien vaikutuspiiriin alkaa siipeily. Korjaa sinä, minä kyllä ajan.”
”Joka vuosi on kymmenkunta kuormaa mursketta olen teilleni ajattanut, niin ei synny sitä korjausvelkaa”
”Tiekunta on toimimaton”, jatkaa toinen.
”Julkinen tieverkko rapautuu. Yksityisteiden suureksi ongelmaksi näyttää muodostuvan kallis hallinto. Aikaa menee ja paperia palaa, jos on muutamassa tiekunnassa mukana. Jossakin vaiheessa pitää olla rohkeutta yhdistää pieniä tiekuntia edullisemmin hallittaviksi kokonaisuuksiksi.”
”Metsätiet ovat hyvässä kunnossa, mutta valtion soratie on kelirikkoaikaan lähes kulkukelvoton”
Ongelmia ilmenee usein muiden tienkäyttäjien toimesta. Vuosikymmeniä sitten rakennetut ja silloisille kuormille kantavuudeltaan mitoitetut tiet voivat olla lujilla nykyisen kaluston alla.
”Kiinteistömme metsätie on rakennettu 1970-luvulla. Hakkuun ajankohta piti olla kesällä, mutta yhtiö siirsi sen syksylle ja tie ei kestänyt nykyisiä kuormia. Korjausvastuu ja korjaus on kesken.”
”Pitkät tiet rapautuvat ja yksityiset maanomistajat harvoin investoivat metsäteihin. Odotetaan metsäyhtiöiden hakkuita ja sitä kautta tulevia tienparannustöitä.”
”Yhtiöt ovat kuljettaneet puutavaraa useilta kiinteistöiltä ja vierittävät vastuun toisilleen. Vauriot jäävät korjaamatta.”
Osa vastaajista näkee ulkopuolisen pienemmänkin kaluston aiheuttavan vahinkoa teillä.
”Paikalliset hirvimiehet tärvelevät tiestöä vuosittain”, todetaan eräässä kommentissa.
Tienpidon riitatilanteita on monenlaisia. Haastavana vastapuolena vastaajilla on ollut naapuri, valtio tai ulkomainen sijoitustoimija.
”Metsäautotietämme ovat käyttäneet rajanaapurit, joilla ei ole laillista tien käyttöoikeutta. Eivät suostu hoitamaan tien parannusta, vaikka kelirikkoaikana tehdyn hakkuun ja puunajon vuoksi hajottivat tien.”
”Valtion maat alkavat meidän yksityisten metsänomistajien maiden takana. Valtio hakkaa ja ajaa, mutta ei kunnosta. Yksityisomistajien alueella tie huomattavasti parempi, mutta tuo naapuri rikkoo sen aina.”
”Palstat ovat useassa paikassa, ja kulku monen muiden omistamien maiden kautta. Metsiä on siirtynyt kotimaisille ja ulkomaisille keinottelijoille, eikä tienpito kiinnosta muualla asuvia.”
Useassa vastauksessa todetaan, että metsätie on kunnossa, mutta sinne johtava yleinen tie ei. ”Metsätiet ovat hyvässä kunnossa, mutta valtion soratie on kelirikkoaikaan lähes kulkukelvoton”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
