Yksityistiet ovat yleisiä riidanaiheita – Miten tieriidat voi välttää?

Yksityistiet ovat tunnetusti erittäin yleisiä riidanaiheita. Useimmissa yksityisteissä on paljon osakkaita, ja erimielisyyksiä syntyy erityisesti kiinteistöjen maksuosuuksista.

Yksityisteiden ylläpitoa säätelevä yksityistielaki on selkeä. Laki uudistettiin vuonna 2018, ja yksityisteiden maksuja säätelevää tieyksiköintiä selkeytettiin vuonna 2023.

Kun tiekunnan osakkaat ja hallinto tuntevat yksityisteitä koskevan lainsäädännön, ei ristiriitoja pitäisi syntyä.

Asiantunteva tiekunta, entiseltä nimeltään tienhoitokunta, turvaa myös metsänomistajan tienkäyttöoikeuksia.

Kaikille Suomen yksityisteille, esimerkiksi mökkiteille, ei ole perustettu tiekuntaa. Jos tien ylläpito on vain vapaamuotoisen yhteenliittymän kontolla, tien käyttäjien välisten epäselvyyksien vaara on suurempi kuin silloin, kun tietä hoitaa määrämuotoinen ja virallisesti rekisteröity tiekunta.

Tiekunnan perustamista puoltaa myös se, että kunnan yksityisteiden kunnossapito­avustuksia ja valtion perusparannustukia myönnetään vain virallisille tiekunnille.

Yksityistien käyttömaksut perustuvat tien arvioituihin käyttömääriin. Mitä enemmän osakas käyttää yksityistietä, sitä enemmän hän maksaa tien hoidosta.

Yksityisteiden hoitomaksujen yksiköinti voi kuitenkin olla hyvin vanhaa perua, jolloin maksut eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. Myös hoitomaksujen näkökulmasta virallinen tiekunta on paras ja kaikille osakkaille reilu ratkaisu.

Tiekunnan hallinnointi on säädetty yksityistielaissa varsin kevyeksi. Tälläkin halutaan kannustaa tiekuntien perustamiseen.

Tiekunnan korkein päättävä elin on vuosikokous. Lain mukaan tiekunnan vuosikokous on pidettävä vähintään neljän vuoden välein. Toiminnan selkeyden vuoksi kokous kannattaisi pitää joka vuosi.

Tiekunnan kokous valitsee hoitokunnan tai toimitsijamiehen, joiden tehtävänä on huolehtia tien kunnossapidosta ja tiekunnan taloudesta. Hoitokuntaan valitaan 3–5 jäsentä. Hoitokunta vastaa myös tiekunnan kokouksen koolle kutsumisesta. Hoitokunnan ja toimitsijamiehen toimikausi voi olla maksimissaan neljä vuotta.

Vuosikokous voi päättää myös tien hallinnoinnin ulkoistamisesta, jolloin hallintoa hoitaa esimerkiksi tieisännöitsijä tai tilitoimisto. Ulkoistamisesta huolimatta tiekunnalla pitää olla hoitokunta tai toimitsijamies.

Tiekunnan kokouksista on tehtävä selkeät päätöspöytäkirjat, jotta jokainen osakas tietää, mitä kokouksissa on päätetty. Kokoukset pitää kutsua koolle yksityistielain edellyttämällä tavalla. On tärkeää, että ko­kouskutsu tavoittaa kaikki tien varrella sijaitsevien kiinteistöjen omistajat.

Yksityistien hoitomaksut perustuvat tieyksiköintiin. Huolellisesti laadittu yksiköinti on oikeudenmukainen tapa jakaa tien hoitamiseen kohdistuvat kulut osakkaiden kesken.

Yksiköinnin keskeinen käsite on tonnikilometri.

Kilometri muodostuu siitä, kuinka kaukana kiinteistö sijaitsee tien alusta lukien. Tonni puolestaan muodostuu niistä ajoneuvoista, joilla kiinteistön omistaja tiellä liikkuu.

Jotta jokaista kesämökkimatkaa tai puutavara-auton käyntiä ei tarvitse laskea erikseen, Maanmittauslaitos on laskenut valmiiksi niin sanottuja painolukuja yleisimmille tieliikennelajeille. Esimerkiksi kesämökin vuotuiseksi painoluvuksi on laskettu 750 tonnia ja ympärivuotisen vapaa-ajan asunnon painoluvuksi 1 300 tonnia. Ympärivuotisen asunnon painoluku on 1 700 tonnia.

Maa- ja metsätalouskiinteistöille on omat painolukunsa. Metsätilan painoluku perustuu metsäpalstan pinta-alaan ja maantieteelliseen sijaintiin. Eteläisimmässä Suomessa metsäkiinteistön painoluku on 21 tonnia hehtaaria kohden ja pohjoisimmassa Suomessa kolme tonnia hehtaarilta. Metsäkiinteistön painoluku on yleensä pienempi kuin vapaa-ajan asunnon painoluku. Metsän osalta hehtaareiksi lasketaan vain tuottava metsämaa, ei kitu- tai joutomaata.

Metsäkiinteistön valmiiksi lasketut painoluvut sisältävät metsänhoitoon liittyvän kulkemisen sekä metsänhoitokaluston ja puutavaran kuljetuksen. Lisäksi painoluku sisältää metsänhoitoon liittyvät valvontakäynnit. Pääte- tai harvennushakkuiden kuljetuksista ei makseta ylimääräistä käyttömaksua kyseiselle vuodelle.

Yksityiskohtainen painolukuluokittelu löytyy Maanmittauslaitoksen oppaasta Yksityistien tieyksiköinti 2023.

Kun yksiköinti on tehty, laaditaan maksuunpanoluettelo, jonka tiekunnan vuosikokous hyväksyy.

Samalla yksiköinnillä voidaan pärjätä pitkiäkin aikoja, jos kiinteistöjen käyttötarkoitus ei muutu. Omistajan vaihtuminen ei muuta yksiköintiä, koska se on sidoksissa kiinteistöön, ei sen omistajaan.

Jos kiinteistö, esimerkiksi asunto tai pelto, on annettu vuokralle, kiinteistön omistaja on silti aina velvollinen maksamaan tienhoitomaksun. Halutessaan hän voi periä maksun takaisin vuokralaiselta.

Mikäli tie vaurioituu puun kuljetuksista, vastuu tien korjaamisesta on puun ostajalla.

Metsänomistajan kannattaa käydä tarkastamassa tien kunto puunajon jälkeen. Jos tiessä on korjattavaa, asiasta pitää reklamoida puun ostaneelle yhtiölle, joka yleensä korjauttaa tien esimerkiksi ajattamalle sille soraa. Katselmukseen kannattaa pyytää mukaan myös tiekunnan edustaja.

Yksityistielle voi laittaa puomin, jos tiekunnan kokous niin päättää. Puomia ei kuitenkaan saa asettaa, jos kunta on myöntänyt tiekunnalle kunnossapitoavustusta. Tien pitää olla vapaasti käytettävissä sen vuoden ajan, jolle kunnossapitoavustus on myönnetty. Jos ely-keskus tai Metsäkeskus on myöntänyt tiekunnalle perusparannus­tukea, tie on pidettävä avoinna vähintään kymmenen vuotta tuen myöntämisestä eteenpäin.

Vapaa käyttö sisältää sellaisen tienkäytön, joka liittyy jokaisen­oikeuksien kuten marjastuksen toteuttamiseen. Kannattaa huomata, ettei marjastaja tai sienestäjä saa kuitenkaan hankaloittaa tien muuta käyttöä vaikkapa pysäköimällä autonsa niin, ettei traktori tai tukkirekka – tai esimerkiksi hälytysajoneuvo – mahdu ohi.

Halutessaan tiekunta voi periä tiekunnan ulkopuolisilta henkilöiltä maksua tien muusta käytöstä.

Artikkelin asiantuntijoina olivat MTK-Akatemian Yksityistiet-webinaarissa lokakuussa 2024 puhuneet asiantuntija Seppo Miettunen MTK:sta ja toimitusjohtaja Simo Takalammi Suomen Tieyhdistyksestä.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2025.