Vuonna 2020 Columbian yliopiston professori Anu Bradford kirjoitti kirjan siitä, miten EU hallitsee maailmaa sääntelemällä. Bradfordin keksimä ”Bryssel-efekti” oli kaikkien huulilla.
Ei ole sattumaa, että juuri tuolloin EU-pääkaupunkia ravisteli ankara uho ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämisestä EU-komission räätälöimällä Green Deal -lakipaketilla.
Vuoden 2019 EU-vaaleissa puolet valituista edustajista oli suomalaismeppi Nils Torvaldsin (ruots.) mukaan surffannut parlamenttiin ”Greta Thunberg -aallolla”, eli nuoren ruotsalaisen ilmastoaktivistin suosion siivittämänä.
Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että jonkun pitäisi kirjoittaa kirja siitä, miten EU murentaa kansainvälisen vallankäyttönsä keskeisimpiä perustuksia. Ja taas myrskyn silmässä on ympäristö- ja ilmastolainsäädäntö.
Jonkun pitäisi kirjoittaa kirja siitä, miten EU murentaa kansainvälisen vallankäyttönsä keskeisimpiä perustuksia.
EU-komissio joutuu jo toisen kerran lykkäämään kiistellyn metsäkatoasetuksen voimaantuloa vuodella. On jopa mahdollista, että laki, jolla piti estää metsäkatoa aiheuttavan kaakaon, kahvin, puun ja naudanlihan tuonti EU-alueelle, perutaan tulevissa muutosneuvotteluissa kokonaan.
Lähes yhtä huonosti on käymässä EU:n esittämälle metsien käytön seurannalle. Komission lakiesitys metsien monitoroinnista kaadettiin EU-parlamentin ympäristö- ja maatalousvaliokunnissa.
Todennäköisesti äänestystulos on sama myös parlamentin tulevassa täysistunnossa. Silloin komissio joko peruuttaa koko monitorointiesityksen tai vetää sen takaisin ja valmistelee uuden.
Ruotsalainen ympäristökomissaari Jessika Roswall perusteli metsäkatoasetuksen lykkäämistä tietojärjestelmäongelmilla. EU:lla ei yksinkertaisesti ole valmiuksia käsitellä sitä yritysten raportointitulvaa, jonka asetus laukaisee.
MT:n Brysselin diplomaattilähteet taas olivat sitä mieltä, että keskeiset kauppakumppanit, erityisesti Yhdysvallat, Brasilia ja Intia painostivat komission perääntymään. Sitä ei haluttu myöntää ja siksi vedottiin tietojärjestelmähaasteisiin.
EU-parlamentin vihreiden ja sosiaalidemokraattien mielestä taas komissio antoi periksi maa- ja metsätalouden sekä teollisuuden lobbareille. He korostivat, että raportointivelvoitteet kaatavat yrityksiä ja hidastavat talouskasvua EU-maissa, joissa metsäkatoriskiä ei ole.
Metsäkatoasetuksen raportointitaakka kaataa yrityksiä EU-maissa, joissa metsäkatoriskiä ei ole.
Olivat lopulliset syyt tai eri syiden painoarvot mitä tahansa, keskeisen metsälainsäädännön mureneminen on nöyryyttävää koko Brysselin lainsäädäntökoneistolle ja erityisesti lakeja valmistelevalle EU-komissiolle.
Kaikki toimeenpanoon ja lisääntyvään byrokratiaan liittyvät haasteet olivat tiedossa. Kysymys kuuluu, miksi epäkohtia ei korjattu, vaikka korjauksia peräänkuulutettiin toistuvasti?
Puuttuiko poliittista tahtoa? Oltiinko ympäristö- ja ilmastohuumassa sekä kovakorvaisia että ylimielisiä? Pyhittikö tarkoitus keinot?
Vai onko niin, että Brysselissä ei enää osata juuri sitä tai pystytä enää siihen, missä EU:n piti olla maailman paras ja millä sen piti hallita maailmaa?
Se on joka tapauksessa selvää, että Euroopan on turha liputtaa sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen puolesta, jos 27 jäsenmaata koskeva sääntely osoittautuu yhä useammin mahdottomaksi savotaksi. Ja erityisen huolestuttavaa on, jos EU heittää tai joutuu heittämään pyyhkeen kehään ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaisessa taistelussa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
