Metsäteiden varsilla lojuu tuhatmäärin hylättyjä ojarumpuja – Tiesitkö, että nekin pitää kerätä pois?

Metsätiestön varsilla lojuu jopa kymmeniä tuhansia käytöstä poistettuja, betonista valmistettuja ojarumpuputkia.

“Ojarumpuja hylätään metsään tieremontin yhteydessä, mikä on kiellettyä”, yksityistieasiantuntija Teuvo Taura Suomen tieyhdistyksestä kertoo.

Rumpuputkien metsään dumppaamisen syynä on betonin kierrätyskustannukset. Putkia on myös ajateltu käytettäväksi uudelleen myöhemmin.

“Jätelaissa vanhat betonirummut luokitellaan materiaalista riippuen joko kierrätettäväksi rakennus- ja purkujätteeksi tai vaaralliseksi jätteeksi”, varatuomari Jarmo Kiuru toteaa.

Jos rumpu on ehjä ja se asennetaan suoraan uuteen paikkaan ojarummuksi, sitä ei katsota jätteeksi vaan uudelleen käytettäväksi tuotteeksi. Jos rumpu murskataan maanrakennuskäyttöön, toimintaan sovelletaan Mara-asetusta tai ympäristölupaa.

“Tiekunnat eivät välttämättä miellä betonirumpuja jätteeksi samalla tavalla kuin metsään tuotuja vanhoja sohvia, koska rummut on poistettu tien rakenteesta”, tieisännöitsijä Ari Eteläniemi Nivalasta sanoo.

Vanhimmat metsissä lojuvat rumpukasat ovat peräisin jopa 40 vuoden takaa, jolloin betonirumpuja ryhdyttiin tieremonteissa korvaamaan muovista valmistetuilla rumpuputkilla.

“On selvää, että vuosikymmeniä maastossa lojuneet rummut on sinne hylätty, eikä niitä ole tarkoituskaan käyttää uudelleen”, Kiuru linjaa.

“Totta on, että rumpuja on kasattu metsäteiden varsille välivarastoihin, mikä on sitten muuttunut pysyväksi varastoinniksi”, Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jussi Pirkonen kuvailee.

Huonokuntoiset betonirummut korvataan muovisilla rumpuputkilla, jotka on helppo asentaa. Myös käsittely on kevyempää. Kuva: Kari Lindholm

Pirkosen mukaan tiekunnat ovat monissa tapauksessa myyneet ojarumpuja jatkokäyttöön ja saaneet tielleen hoitovaroja.

Metsäkeskus aikoo pohtia ojarumpukysymystä osana metsätiestön perusparannuksen rahoitusehtoja.

“Tämä on asia, jota meidän pitää miettiä.”

“Tiekunnat ovat vastuussa vanhojen tierumpujen poistamisesta maastosta, vaikka ne on pinottu yksityisen maanomistajan kiinteistölle. Tieosakkaat voivat vaatia niiden poistamista alueeltaan”, Teuvo Taura sanoo.

Taura neuvoo tiekuntia velvoittamaan tieurakoitsijat poistamaan vanhat tierummut tieremonttien yhteydessä.

“Perusparannushankkeen urakan tarjousvaiheessa kannattaa sisällyttää tarjoukseen ehto vanhojen rumpuputkien pois viemisestä kierrätyspisteeseen riippumatta putkien materiaalista.”

Kun betonijätettä kuljetetaan, sille on aina laadittava jätelain mukainen siirtoasiakirja.

Metsätien alittavissa ojissa on käytetty metrin mittaisia betonirumpuja, joita on usein kahdeksan kappaletta ojaa kohti. Pitkän metsätien perusparannuksessa niitä poistetaan helposti kymmenittäin.

“Hyväkuntoiset betonirummut jätetään usein paikoilleen. Vanhoilla ehjillä rummuilla on kysyntää maanomistajien omissa kohteissa”, Ari Eteläniemi sanoo.

Tieliittymien vanhoissa ojarummuissa on joissakin tapauksissa käytetty materiaalina asbestisementtiä, joka on sementin ja asbestikuidun seos.

Asbestia käytettiin asbestisementin sidosaineena 10–15 prosentin verran parantamassa kestävyyttä. Asbestia sai käyttää vuoteen 1994 saakka.

Ehjänä ja maahan haudattuna asbesti ei aiheuta vaaraa, mutta rikkoutuessaan tai purkutöiden yhteydessä siitä vapautuva pöly on terveydelle vaarallista.

Asbestipitoinen materiaali luokitellaan aina ongelmajätteeksi, ja se on pakattava asianmukaisesti ja toimitettava viralliselle vastaanottopisteelle.

Mikäli vanha asbestisementtirumpu halutaan poistaa tai sitä joudutaan käsittelemään kaivinkoneella, työstä on ilmoitettava etukäteen ja se luokitellaan purkutyöksi.