
Oletko kuullut punahäröstä, jonka frakki kiiltää nimensä mukaisesti karmiininpunaisena? Vanhoista haapapuista riippuvainen laji on liki hävinnyt Suomesta metsienhoidon suosiessa havupuita ja koivua.
Järeiden haavikoiden huvettua punahärön elinalueita tunnetaan maassamme enää kolme: Hämeenlinnassa ja kahdessa paikassa Kuhmoisissa. Ne kaikki sijaitsevat Metsähallituksen hoitamilla luonnonsuojelualueilla.
Punahärö ei ole ainoa laji, joka uhkaa hävitä haapojen mukana. Metsien avainlajiksi kutsuttu haapa tarjoaa elämän edellytykset sadoille eliölajeille. Monelle niistä nopeakasvuinen, helposti pystyyn ja ontoksi lahoava lehtipuu tarjoaa ravintoa ja suojaa.
Ensin tikat nakuttavat pehmeään puuainekseen pesäkoloja, joihin seuraavina vuosina muuttaa muiden lintulajien ohella kaikenkarvaisia pesijöitä, kuten liito-oravia, näätiä ja lepakoita.
Vanhojen, elävien haapojen rungoilla kasvaa lukuisia jäkäliä ja sammalia. Kuollessaan puu tarjoaa kasvualustan myös kääville, sienille ja muille hajottajille.
Metsänhoidon suosituksissa viitataan tutkimuksiin, joiden mukaan säästöpuuta pitäisi jättää hakkuualalle moninkertainen määrä verrattuna metsäsertifioinnin vaatimuksiin, mikäli tavoitteena on ylläpitää metsien monimuotoisuutta.
Sopiva määrä olisi vähintään 20–50 puuta hehtaarille, mutta mieluusti enemmänkin lahopuun syntymisen varmistamiseksi. Säästöpuut kannattaa jättää ryhmiin ja suosia haavan ohella muitakin lehtipuita, kuten raitaa ja jalopuita.
Metsänomistajien suositellaan sopivan metsäammattilaisten kanssa säästettävien puulajien sijainnista ja määrästä hyvissä ajoin hakkuita suunniteltaessa.

Tutkija Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että säästöpuiden valinta menee herkästi päin honkia. Asia vahvistui, kun Uudellamaalla ja Pohjois-Savossa tarkastettiin parinkymmenen hakkuualan säästöpuut. Huomattiin, että järeistä haavoista oli kaadettu liki 90 prosenttia ja raidoista sekä pihlajista 70 prosenttia.
Yhtä suuri kato kävi kuolleessa puustossa. Toisin kuin sertifikaatit ja metsänhoidon suositukset ohjeistavat, säästöpuiksi oli jätetty lähinnä keskikokoisia havupuita ja koivuja. Siitosen mukaan valintaa ei pitäisi jättää konekuskin harteille.
Epäonnistuminen säästöpuiden valinnassa syö myös metsänomistajan tuloja. Kaadetut haavat myydään halvalla energiapuuksi, kun taas metsään jätetyistä havupuista olisi saanut kuitupuun tai jopa tukin hinnan riippuen järeydestä.
Luonnonvarakeskuksen mukaan vuonna 2024 energiapuusta maksettiin pystykaupoissa keskimäärin 14,50 euroa ja hankintakaupoissa 42,40 euroa kuutiometriltä. Tosin hinta on ollut nousussa ja sitä myötä myös metsänomistajien myyntihalut.
Monimetsä-hankkeessa vuonna 2023 laadituissa ohjeissa käydään läpi lehtipuiden lisäämisen ja säästämisen taloudellisia vaikutuksia. Hankkeessa olivat mukana Tapio, Suomen metsäkeskus, Metsäteollisuus, MTK ja Koneyrittäjät.
Ohjeiden mukaan maltillinen, noin 10–20 prosentin lehtipuusekoitus havupuumetsikössä ei yleensä aiheuta metsänomistajalle taloudellista tappiota, vaan päinvastoin voi lisätä puuston tuotosta.
Sekametsä on lajistoltaan monimuotoisempi ja maisemaltaan vaihtelevampi kuin yhden puulajin metsä.
Pölyttäjähyönteiset saavat ravintoa kukkivista lehtipuista, kuten pihlajasta, vaahterasta, tuomesta, raidasta ja muista pajuista.
Marjasadot ovat usein sekametsässä runsaammat pölyttäjien ja valoisuuden vuoksi. Monipuolinen puusto lisää myös ruokasienten lajikirjoa.
Metsäkanalinnut syövät lehtipuiden urpuja ja metsäjänikset haavan ja pajun kuorta.
Ilmasto lämpenee ja kuivuuskaudet lisääntyvät. Sekametsä on vastustuskykyisempi tuhoja vastaan, mikä turvaa metsän tuottoa.
Lehtipuiden karike vähentää metsämaan happamuutta ja lisää metsämaan viljavuutta sekä puuston elinvoimaisuutta. Samalla hiilen sitoutuminen tehostuu.
Kuusten ja koivujen muodostamassa sekametsässä koivut ovat yleensä laadukkaampia kuin puhtaassa koivikossa, koska puihin kasvaa vähemmän oksia.
Yksittäisten taloudellisesti vähäarvoisten lehtipuiden, kuten haapojen, raitojen ja pihlajien, säästäminen taimikonhoidossa ja harvennuksissa vähentää myöhempiä puun myyntituloja vain vähän.
Kuitupuukokoisesta koivusta katkaistavan tekopökkelön tekeminen puolestaan verottaa puukauppatiliä muutamalla eurolla. Sitä voi ajatella luonnon säästöpossuna, joka palvelee myös metsänomistajaa ja tulevia polvia.
Säästä lehtipuita kaikissa metsänkasvatuksen vaiheissa.
Jätä metsikköön kasvamaan yhtä monta puulajia kuin siellä oli ennen hakkuiden tai muiden hoitotöiden aloittamista.
Havupuumetsikköön suositellaan vähintään 10 prosentin lehtipuuosuutta. Siten esimerkiksi kuusentaimikkoon kannattaa jättää jo varhaisperkauksessa runsaasti ja monipuolisesti siemensyntyisiä lehtipuita.
Havupuiden taimia voi istuttaa hieman totuttua harvempaan, jotta luontaisesti syntyville lehtipuille jää kasvutilaa. Sekametsän tuottamiseksi riittää esimerkiksi 1600 kuusentainta hehtaarille.
Valitse säästöpuiksi ensisijaisesti järeitä lehtipuita. Päätehakkuussa kannattaa säästää myös nuorten lehtipuiden ryhmiä ja riistatiheikköjä.
Puuryhmän säästäminen metsätöiden kannalta hankalaan kohtaan, kuten kivikkoon tai kosteikkoon, voi vähentää korjuu- ja uudistamiskustannuksia.
Kaikissa hakkuissa kannattaa tehdä tekopökkelöitä pystylahopuiden lisäämiseksi: (lehti)puu katkaistaan 2–5 metrin korkeudelta ja latva jätetään maahan lahoamaan.
Artikkelissa käytettyjä lähteitä:
Katja Lamminen: Metsätalous & Luonnon monimuotoisuus. Vastapaino 2025.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
