Kuopiossa järjestetyillä erämessuilla puhuttivat suurpedot ja suurriistavirka-apu (SRVA). Niiden tiimoilta järjestettiin kaksi paneelikeskustelua, joissa mukana olivat Itä-Suomen poliisin ja Suomen riistakeskuksen edustajat. Suurriistavirka-apukeskustelussa mukana olivat myös Tohmajärven ja Outokummun riistanhoitoyhdistysten edustajat.
Suurin osa poliisin kanssa suurriistavirka-apusopimuksen irtisanoneista riistanhoitoyhdistyksistä on Itä-Suomesta. Vaikka vajaasta 300 riistanhoitoyhdistyksestä vain kymmenen on irtisanonut sopimuksen, on moni yksittäinen metsästäjiä päättänyt jättää vapaaehtoistyön.
Tohmajärvi-Värtsilän riistanhoitoyhdistys haluaa edelleen hoitaa SRVA-tehtäviä eläinten kärsimyksien vähentämisen ja yleisen turvallisuuden takia. ”Asiasta keskusteltiin yhdistyksen kokouksessa, mutta meillä kukaan ei ole halunnut irtisanoutua”, Pasi Parviainen kertoo.
Itä-Suomen poliisin rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen totesi, että syitä suurriistavirka-avun lopettamiselle on yhtä monta kuin lähtijöitäkin, mutta suuri osa liittyy suurpetojen kannanhoidolliseen metsästyksen päättymiseen.
”Muiksi syiksi on kerrottu myös tyytymättömyys SRVA-toimijoiden vakuutusturvaan. Yksittäisiä palautteita esimerkiksi poliisin toimintaan liittyen on myös saatu.”
Outokummun riistanhoitoyhdistyksen edustaja Sami Kontkanen muistutti, että vaikka osa toimijoista on katsonut päätöksen olevan ainoa keino vastustaa nykyistä suurpetopolitiikkaa, asialla on myös käytännöllisempi puoli.
”Loukkaantuneen karhun jäljittäminen pimeästä metsästä on vaarallista touhua. Kun kannanhoidollista metsästystä ei tehdä, koirien osaaminen rapautuu. Loukkaantuneen karhun perään tarvitaan todella kova koira, sinne ei jokaista hirveä haukkuvaa koiraa voi päästää. Toisaalta uusia karhukoiria ei tässä tilanteessa enää edes oteta”, Kontkanen totesi.
Harri-Pekka Pohjolaisen mukaan poliisilla ei ole osaamista eikä resursseja hoitaa SRVA-tehtäviä. Vaikka poliisilla on viime kädessä toimintavastuu ja velvollisuus hoitaa ihmisten turvallisuuteen liittyvät tehtävät, esimerkiksi suurpetotehtävät ovat Pohjalaisen mukaan mahdottomia tehtäviä hoitaa parilla partiolla.
Yksimielisyys paneelissa vallitsi siinä, että edessä on haastava tilanne, jossa petokantojen kasvaessa SRVA-tehtäviä hoitavia osaajia on entistä vähemmän. Silti konkreettisia ratkaisuja tilanteen ratkaisemiseksi ei löytynyt. Vaihtoehdoiksi esitettiin joko sitä, että yhteiseloa suurpetojen kanssa opetellaan ikään kuin pakon edessä tai ammattimaistetaan srva-toimintaa. Esimerkiksi poliisien ja riistanhoitoyhdistyksien sopimuspohjan uudistaminen enemmän paikalliseen sopimiseen pohjautuvaksi tyrmättiin.
SRVA-tehtäviä on tällä hetkellä vuositasolla yhteensä noin 15 000. Suurin osa niistä tulee aamuyöstä ja suurin osa niistä on hirvikolareita.
Tällä hetkellä suurimmassa osassa riistanhoitoyhdistyksiä yön selkään lähtevälle vapaaehtoiselle ei makseta lainkaan korvausta, vaan riistanhoitoyhdistys saa korvauksen lihasta, jos tehtävän kautta riistanhoitoyhdistyksen haltuun päätyvä hirvieläin on siinä kunnossa, että lihaa voidaan myydä. Onnistuneesta suurpeto- ja villisikatehtävästä yhdistys saa 400 euron korvauksen.
Uusia keinoja ei ollut tarjolla myöskään huolta, uhkaa tai vaaraa aiheuttavien suurpetojen kanssa eläville. Riistakeskuksen, Susilife-hankkeen ja poliisin edustajat muistuttivat päivän toisessa paneelikeskustelussa, että viranomaiset voivat antaa karkotus- tai lopetuspäätöksiä vain, jos tietoja suurpedoista on tarjolla Tassu-järjestelmän kautta tilannekuvan muodostamiseksi. Suurpetoja lopetetaan suoraan poliisin toimesta harvoin ja vain jos eläin käyttäytyy poikkeavasti, aiheuttaen joko yli 15 000 euron vahingon tai jos jonkun henki ja terveys on vaarassa.
Ratkaisuksi suurpedoista huolta ja uhkaa kokeville oli tarjota suupetoihin liittyvien pelkojen hallintaa ja erilaisia ennaltaehkäiseviä toimia, kuten petoaitoja, joilla vahinkoriskejä voidaan pienentää.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
